Tämän salolaisen paikallismedian kirjoitetuilta riveiltä ei ole vielä löytynyt mainintaa yhtyeestä nimeltä St. Aurora. Monesta muusta paikkaa on, ja siihen löytyy syynsä.
Bändi tituleeraa itseään post hardcore-bändiksi. Yksinkertaistamalla suomeksi St. Aurora viilettää jossain modernin rockin, punkin ja metallin kentällä.
Salonseutulaista mielenkiintoa herättää bändin jäsenet, joista kaksi, laulaja Tuomas Nilsson ja toinen kitaristeista Petja Piensalo voitaneen laskea salolaisiksi, tai ainakin salolaislähtöisiksi. Myös kitaristi Oskari Mäkinen on vaikuttanut seudulla. Kolme aiemmin mainittua vaikuttavat myös Infectionist-yhtyeessä, josta kerroimme lehdessämme jokunen vuosi sitten.
Mutta St. Auroraan: Helsingissä vaikuttava yhtye perustettiin basisti Eemi Lambergin toimesta. Yhtye julkaisi ensimmäisen musiikkivideonsa 2019. Vauhti on ollut kovaa alusta asti, jonka tämänhetkinen yksi lakipisteistä saavutettiin taannoin, kun St. Auroran kappale “Going to heaven” valittiin miljoonia kappaleita myyneen videopeli Cyberpunk 2077:n. Kyseistä kappaletta kuullaan pelissä olevan radiokanava Growl FM:n kappaleiden joukossa.
Eikä pidä unohtaa managerointisopimusta Grey Beard Managementin kanssa. Ja luonnollisesti bändin ekaa keikkaa tämän vuoden Tuska-festivaaleilla.
– Helvetin hyvin menee. Ei voi olla kuin kiitollinen kaikesta. Kun Grey Beard Managementin kautta bändin tausta-asiat hoituvat hyvin, niin meidän tehtävänämme on nyt tehdä mahdollisimman paljon hyviä biisejä ja demottaa niitä. Tämän kautta toivottavasti saamme mahdollisimman hyvän levytyssopimuksen, yhtyeen laulaja Tuomas “Nile” Nilsson sanoo.
– Ei meille edes kerrota mitä kaikkea taustalla tapahtuu. Ja ehkä se on myös hyvä niin, kitaristi Petja Piensalo jatkaa.
Bändi on saanut soittaa hyviä ja mielenkiintoisia keikkoja tänä vuonna. Ensimmäinen festivaalikeikka soitettiin juhannuksena Nummirockissa. Lämppärinä on soitettu muun muassa Tuskan sunnuntaillakin soittaneelle Lost Societylle. Ruotsalaisen The Night Flight Orchestran lämmittelijänä St. Aurora pääsi soittamaan myös ensimmäistä kertaa Suomen yhdelle legendaarisimmalle rock-klubille Tavastialle.
– On ollut hienoa, että olemme päässeet soittamaan monipuolisesti erilaisiin tapahtumiin. Ja jengi on diggaillut menoamme, Tuomas sanoo.
– On kivaa, kun tuntuu että musiikkimme myös uppoaa eri musiikkigenreistä pitäville ihmisille.
Levy-yhtiö haussa
Managerointisopimuksen myötä St. Aurora on siinä siunatussa asemassa, että he voivat keskittyä tällä hetkellä vain ja ainoastaan niin energisten keikkojen, kuin uusien kappaleiden tekemiseen.
– Uusien kappaleiden tekeminen on oikeastaan tällä hetkellä meidän pääfocus. Gray Beard Managementin Jouni Markkanen pyytää meitä tekemään uusia biisejä ja demoja, joita hän toimittaa levy-yhtiöille. Taustalla tapahtuu paljon, mikä on toisaalta myös vapauttavaa. Deadlinet toki on annettu, mutta saamme kuitenkin rauhassa tehdä biisejä ilman paineita siitä, onko joku aiemmista demoista tullut bumerangina takaisin tai onko joku isompi levy-yhtiö jopa kiinnostunut meistä, Petja sanoo.
– Markkanen tietää näistä asioista niin paljon, että olemme kiitollisia hänen avustaan levy-yhtiötä etsiessämme. Hän tunnistaa huonot tarjoukset hyvistä, Piensalo jatkaa.
St. Auroran tyyli on sekoitus jäseniensä monipuolisesta musiikkimausta.
– On hyvä, ettei meillä ole vielä välttämättä juuri sitä omaa soundia, vaan sitä tehdään ja etsitään koko ajan uusien biisien myötä, Petja kertoo.
– Minä ja Petja muun muassa olemme progen suuria ystäviä, ja tuomme kappaleihimme myös tätä tyyliä. Ei välttämättä tahtilajimuutosten kautta, mutta sitä henkisyyttä, Tuomas jatkaa.
Biisientekovastuu jakautuu demokraattisesti bändin kesken. Jäsenet tekevät tykönänsä omia kappalepohjiaan, jotka tuodaan muiden jäsenten kuultaviksi treeni-kämpille.
– Kitaristimme Osku tuo yleensä pisimmälle viedyt kappaleet treenikselle. Itse saatan nauhoittaa puhelimellani ideoita ja tuoda ne tarjolle muille. Omat tyylimme meillä tässäkin, Petja sanoo.
Yhtyeen treenikämppä sijaitsee Helsingin Herttoniemessä. Kämppää remontoidaan heinäkuussa, jolloin yhtyeellä on hetken rauhallista keikkarintamalla.
– Kämpille tulee pari ystäväbändiä myös treenaamaan. Teemme siitä ihan kunnon tilan, josta löytyy myös sohvat ja pleikkarit. Edesauttaa toki myös kappaleiden säveltämistä yhdessä, kun on oma harjoitustila käytössä. Samalla siellä voidaan vaikka aloitella illanviettoa kavereiden kanssa, Petja ja Tuomas toteavat pilke silmäkulmassaan.
Homma on myös isoillaan konkretian tasolla: St. Aurora on rokkibändin lisäksi nykyään myös osakeyhtiö.
– Se oli oikeastaan ensimmäinen asia, mikä tehtiin managerointisopimuksen jälkeen. Sen kautta on helppo laskuttaa ja ostaa vaikka keikkapaku firman nimiin, Tuomas sanoo.
Vaikka asioita tehdään tosissaan ja ehkä jopa tietyllä vakavuudella, soittaessa pitää myös pitää hauskaa. Tämä on helppo todeta, varsinkin tupaten täyteen ahtautuneella Tuskan kvlt-lavalla nähdystä keikasta. Ilo soittajien tekemisessä lavalla on ihailtavaa ja keikkakokemus on huomattavasti miellyttävämpi, kuin monien kauan kiertäneiden vanhojen metallijyrien keikat.
– Tästä saamme kuulla joka keikan jälkeen. Emme ole asiasta sen enempää keskustelleet, mutta miksikä sitä ei saisi antaa näkyä sitten kun meillä on niin helvetin kivaa lavalla, Petja kertoo.
– Myös siinä mielessä pitää olla vaarantunnetta, ettei jokaista esityksen askelta mietitä etukäteen. Jos soitto menee hiukan huonosti, niin mitä sitten. Esityksen pitää hengittää ja olla pientä pelivaraa, hallittu kaaos. Pitää olla röyhkeä muttei törkeä, Tuomas jatkaa.
Elokuussa keikkaa pukkaa jälleen, muun muassa Saarihelvetti-festivaalit ja kaksi Lost Societyn lämmittelykeikkaa Järvenpäässä ja Jyväskylässä. Jo tehdyt keikat ja tulevat saavat vielä tässä vaiheessa soittajien pään pyörälle. Mutta mitäs vielä voisi olla toiveena?
– Tuskan ja muiden festarien päälavat totta kai. Haaveilen sitten sen ensimmäisen levyn julkaisukeikan, että se soitettaisiin Tavastialla, Tuomas sanoo.
Kuten Tuska-festariraporttimmekin lukeneet saattavat muistaa, paikalle oli saapunut myös Petjan isä Matti Piensalo. Petjan isä onkin suht tuttu näky St. Auroran keikoilla, mikä lämmittää kitaristin mieltä.
– On hienoa huomata varsinkin isäni kannustavan asenteen tekemistämme kohtaan. Myös muu perhe ja sukulaisetkin kannustavat. On välillä hieman noloakin, kun kuulen että ovat ostaneet lippuja keikoille ja bändituotteita, mutta se kertoo siitä, että tämä mitä teen, kiinnostaa kovasti myös perhettäni. Se lämmittää ja siitä pitää olla kiitollinen, Petja toteaa lopuksi.
– Minun isäni oli katsomassa Jyväskylässä keikkaamme keväällä, kun asuu siellä nykyään. Soitellessamme hän aina kysyy kuulumisia, ja kun kerron mitä olemme bändin kanssa tehneet ja mitä on tulossa, niin hän toteaa vain “herranjumala”. Kaikella ylpeydellä ja rakkaudella, Tuomas naurahtaa.
Tuskan melskeessä vietetyn puolituntisen haastattelun jälkeen myös keski-ikäistyvä festaroitsija voi vain pyöritellä päätään tämän yhtyeen tapahtumien parissa. Jääkäämme salolaiset odottamaan, mitä St. Auroran tuleviin käänteisiin kuuluu.
Kimmo Lehto
