Halikonlahden pohjukassa, aivan rautakautisen Rikalanmäen, kolmen suurkartanon Joensuun, Viurilan ja Vuorentaan sekä vähintään keskiaikaisen Suuren rantatien keskellä kohoaa metsäinen Iilikenmäki.
Halikon historiateokset suorastaan vaikenevat Iilikenmäestä.
Iilike mainitaan osana vanhan ykköstien varren teollisuusaluetta ja Halikon keskustaajaman kunnallistekniikan eli vesi- ja viemärilaitoksen suotuisaa kehitystä 1900-luvun puolivälistä lähtien. Suorastaan häpeällistä, kun kyse on halikkolaisen ja jopa suomalaisen rautakauden keskeisimmistä alueista.
Nostakaamme Iilike unohduksen suosta.
Iilikenmäkeä ei ilmeisesti ole tutkittu arkeologisin kaivauksin. Muinaisjäännösrekisteriin on merkitty itse mäeltä vain yksi irtolöytö, kupariseoksesta valmistettu sarjahelmi, joka on ajoitettu rautakauden lopulle viikinkiaikaan eli noin 800-luvulle.
Mäen juurelta tunnetaan niin ikään rautakaudelle merovingiaikaan ja viikinkiaikaan ajoitettu polttokenttäkalmisto eli rautakautinen hautausmaa, josta on löytynyt hauta-antimiksi laitetut miekka, keihäänkärki ja hevosen kuolainten osa. Kalmiston laidalla on kuppikallio, jossa on yhteensä seitsemän kiveen koverrettua kuoppaa eli kuppia.
Rautakautisten kuppikivien ja kuppikallioiden käyttötarkoitusta ei tunneta. Niitä on pidetty uhripaikkoina tai mahdollisesti esihistoriallisina karttoina. Itse olen miettinyt niiden yhteydessä sanaa kuppikunta: jospa se tarkoittaisi alun perin jonkinlaista varhaista päättävää elintä, joka on kokoontunut kyseisen kiven luona.
Vaikka Iilikenmäeltä ei olisi löytynyt mitään rautakautista, itse nimi on jo muinaisjäänne ja rautakautinen muistomerkki. Nimi on ilmeisen vanha jo sen perusteella, että emme tunnista sen sisältämien sanojen merkitystä. Mikä ihmeen Iilike?
Suomen Ii-alkuisia paikannimiä on tutkittu paljonkin. Niitä pidetään erittäin vanhoina niminä, ja melkoinen osa niistä liittyykin vesistöihin ja vanhoihin kulkureitteihin kuten pohjoisen Iijoki ja savolainen Iisalmi ~ Iidensalmi. Nimien alkuosaa pidetään suomenkielisenä mukaelmana saamelaiskielten yötä tarkoittavasta sanasta ja niiden arvellaan viittaavan yöpymispaikkoihin. Pohjoissaamessa tuo vanha sana on nykyisin asussa idja ja inarinsaamessa ijjâ. Iisalmen alkuperäinen Iidensalmi ’öidensalmi’ on ollut nykyinen Kirkkosalmi ja kuuluisa Koljonvirta, jotka yhdistävät toisiinsa Poroveden ja kaksi Iijärveä.
Halikon Iilike on Halikonjoen ja Halikonlahden yhtymäkohdassa ja on varmasti soveltunut erinomaisesti leiriytymispaikaksi jo sijaintinsa vuoksi. Nimi kantanee saamelaisperimänsä lisäksi ainakin yhden ellei kahdenkin muun etnisen ryhmän jälkiä.
Lounaisissa murteissa dentaalispirantti eli alkuperäinen d-äänne äännettäisiin tremulanttina eli ärrämäisenä: Iiden- olisi asussa Iiren-. Ällämäisenä sen ovat ääntäneet hämäläiset.
Iilikenmäen nimeä voitaisiin siis pitää melko vahvana todisteena hämäläisten vakituisesta oleskelusta Halikonlahdella. Onko Rikala sittenkin mystinen muinainen portus tavastorum eli hämäläisten satama ja Halikonjoki heidän kulkuväylänsä?
Kolmas vaikuttajaryhmä voisi olla 1200-luvulla Suomen rannikolle muuttanut ruotsinkielinen uudisasukasväestö. Ruotsinkielisellä rannikolla kun paikannimien joki-loppu on usein typistynyt asuun ike: Sauvon Mariken läpi virtaa yhä Marjonjoki, Porvoon Noriken ja Yliken vierestä ojakroteiksi kuivuneet vedenjuoksut. Suomusjärven Laidike voisi myös olla entisen joen rannalla, Lammenjärvestä Enäjärveen virranneen veden partaalla. Perttelin Vintalan Kurike on pelto Uskelanjokeen laskevan Kurajoen suulla.
Iilike voisi siten olla Halikonjoen entinen nimi.
Nykyisen Salon alueella on myös pari muutakin saamelaisten yöpymispaikkaan viittaavaa paikannimeä. Perniön Puontpyölin Iiljärvi on pieni järvi Näsen latokartanon mailla lähellä Raaseporin vastaista rajaa.
Kiskon Arpalahden Tiekslammin lounaispuolella on pieni Iilammi. Kiskossa on myös kaksi Iiljärveä, joista toinen on Kiskon kirkonkylän mailla lähellä Orijärveä Määrjärven pohjoispuolella ja toinen pelloksi ojitettuna Haapaniemen kartanon vanhoilla mailla.
Aivan Kiskon naapurissa Lohjan puolella on Karjalohjan Särkijärven Iilammi, jonka ympärillä on Iilammenmäki, Iilammennotko ja Iilammenkorpi. Kiskossa saamelaisjälkiä on enemmänkin. Jo Lapinkylä Lapinlahtineen kertoo heidän asuinpaikoistaan.
Aikolanlahden ja viereisen Aijalan nimiin sisältynee saamelainen henkilönnimi Aiko, Aikio.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen
kielen opettaja ja asutushistoriallisen kielitieteen tutkija.
