Salon nykyisen keskustan laitamilla on Tupurin omakotitaloalue, jota on alettu rakentaa vasta vuonna 1989 eli alle miesmuisti sitten.
Nimi on kuitenkin paljon tuota asuinaluetta vanhempi. Asutusnimenä Tupuri on tarkoittanut ensinnäkin siellä sijainneen Karjaskylän Uotin talon torppaa, mutta torppakaan ei taida olla Tupuri-nimen alkuperäinen tarkoite.
Mistä nimi Tupuri tulee?
Vanhoista rippikirjoista selviää, että Tupuri on ollut torpan nimenä ainakin vuodesta 1779 lähtien. Tuolloin siellä asuivat torppari Henrik Johanneksenpoika ja hänen vaimonsa Maria Henrikintytär. Muissa kirkonkirjoissa Tupurin torppa mainitaan ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta myöhemmin reservinsotilaan Johan Langin ja hänen vaimonsa Anna Henrikintyttären asuinpaikkana heidän nuorimman lapsensa Gustaf Mikaelin kasteen yhteydessä. Vanhemmat lapset Abraham, Maria Christina ja Johannes olivat syntyneet heidän asuessaan vielä Salon krouvissa eli nykyisen hotelli Rikalan paikkeilla Salon sillan pielessä.
Maanmittari Henrik Wideniuksen laatimassa isojakokartassa vuodelta 1786 torpan nimeä ei vielä mainita eikä sitä ole edes piirretty karttaan. Muutenkin isojakoasiakirjoissa on kantatalojen nimien lisäksi vain sellaisia kovin kuvaavia nimiä kuin Isopeldo ja Wähäpeldo.
Vuonna 1791 valmistuneessa kartassa Karjaskylän Uotin mailta mainitaan jo Hämmäis Linnamäki, Maluntausta, Pårtanpä, Mahla Kangare Äng ja viimein nimi Tuppuri, Pellon nimenä.
Nimiarkiston kokoelmatietojen mukaan nimi Tupuri on viitannut myös metsäalueeseen Tupurinmäessä, joka on sijainnut vanhalla Salon ja sen emäpitäjän Uskelan rajalla.
Vanhastaan Tupurin metsä on ollut laaja metsäalue Järvistentien eli Muurlantien varrella ja jatkunut aina Muurlan rajalle asti. Järvistentie mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1639, joten tie on ollut käytössä vähintään siitä asti. Nykyisin tuo vanha tielinjaus on käytössä kuntopolkuna ja näin talvisin hiihtolatureittinä.
Tupuriksi vuoden 1791 kartassa merkityn pellon vierestä voi siis edelleen nousta Tupurinmäelle vanhaa maantietä pitkin. Tuon tien kahta ensimmäistä mäkiosuutta on kutsuttu Isoksi Tupurinahteeksi ja Vähäksi Tupurinahteeksi, ja osa Nimiarkiston keruutallenteista pitääkin juuri Isoa Tupurinahdetta alkuperäisenä Tupurina.
Nykyisessä peruskartassa nimi esiintyy myös ilman omistuspäätettä asussa Tupuriahde.
Vanhoista tietosanakirjoista sanaa tupuri ei löydy tupsutoukkakehrääjän ja turan välistä, mutta murteissa tunnetaan edelleen sanat tupuri, tupura ja tuppuri.
Merkityksiä sanoilla on useita murrealueesta riippuen.
Tupuri on joko nuotan koho tai verkon sijaintipaikan merkki, noin metrin pituinen tukki verkon takapäässä, puun (erityisesti männyn) oksistoon syntynyt tiheä pallomainen kasvusto tai huonosti kasvava heinä.
Ihmisen lisänimenä se on voinut viitata tuuheaan kiharaan hiuskasvustoon tai hidasälyisyyteen. Tähän perustuisi vanha itäinen sukunimi Tuppurainen. Mitään noista merkityksistä ei kuitenkaan tunneta Varsinais-Suomessa ja Salon alueella.
Tupuri-nimien tarkoitteet muuallakaan Suomessa eivät juuri selvennä asiaa. Pohjoisessa ja idässä nuotankoho lienee todennäköisin selitys, mutta kuivalla maalla sijaitsevaan Salon Tupuriin se ei sovi.
Osa Tupuri-nimistä liittyy laajoihin metsiin ja rajapaikkoihin, jolloin rajapaikkana on voinut alun perin olla tupsupäinen, erottuva mänty, joka on antanut sitten nimen myös sitä ympäröivälle metsälle.
Jos Salon Tupuri-nimen alkuperäinen tarkoite on ollut 1700-luvun pelto, nimeen voisi sisältyä sana tupuri merkityksessä huonosti kasvava heinä.
Jos taas alkuperäinen tarkoite olisi maantiemäki Järviöisten vanhalla tiellä taajan mäntymetsän keskellä, tupuri voisi tarkoittaa tien varressa maamerkkinä kasvanutta mäntyä, jonka latvuksessa on kasvuhäiriön takia selkeästi erottuva tiheä pallomainen oksisto.
Molemmat ovat mahdollisia, vaikka sanaa tupuri ei täällä päin ole tunnettukaan enää murresanaston keruun aikaan.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja nimistöntutkija.
”Salosta nimittäin” avaa ikkunoita historiaan salolaisten paikannimien kautta. Mitä paikannimet kertovat nykyisen Salon alueen historiasta, ihmisistä ja kerroksellisesta menneisyydestä? Pitkän linjan paikannimistön tutkijan ja suomen kielen opettajan Johanna Halosen juuret ja tutkimustyö ovat viime vuosina nivoutuneet tiiviisti Saloon ja erityisesti Halikon ja Kuusjoen seuduille.
