Tainan alla murisee 1600-kuutioinen Harrikka 

Taina Hyvönen ajaa Harley Davidson Fat Boy –moottoripyörää, jonka selässä vuodessa voi kertyä kilometrejä jopa 12 000. 

Laura Leivo  
  
Nahkaiseen ajoasuun pukeutunut Taina Hyvönen asettelee moottoripyöräänsä aurinkoon kotinsa läheiselle niitylle. Märynummen kylä kylpee kesän lämmössä, mutta Tainalla on päällään asianmukaiset varusteet kuvanottoa varten.  
-Pyöräni on 1600-kuutioinen Harley Davidsonin Fat Boy eli tuttavallisemmin Fättäri. Opettelin ajamaan kymmenisen vuotta sitten katupyörällä, mutta sen nopea vauhtia ja vaikea ajoasento eivät tuntuneet lainkaan hyviltä. Oman kyykkypyöräni myin pois jo kuukauden käytön jälkeen, Suur-Seudun Osuuskaupassa asiakasomistaja- ja S-pankkipalveluissa työskentelevä Taina kertoo.  

Polte pyörästä jäi kuitenkin elämään ja 800-kuutioista custom-pyörää kokeiltuaan Taina jäi heti koukkuun.  
-Jos jotain saisin tehdä toisin, ostaisin heti alkuun isomman pyörän. Pieni pyöräni ei pärjännyt muiden matkavauhdissa ja kaipasin siihen lisää tehoja. Nykyinen pyöräni on mukava kuin nojatuoli ja etenee vakaasti kuin juna, Taina ihastelee.  

Taina kutsuu 350 kiloa painavaa pyöräänsä äijäpyöräksi, koska se on hänen mukaansa naiselle melko raskas.  
-Talvisin saan käydä salilla, jotta jaksan käsitellä pyörää. Onneksi osaan ja kehtaan pyytää nykyään apua mikäli joudun painon kanssa pulaan, Taina nauraa.  

Taina kehuu moottoripyöräporukoiden olevan todella ystävällistä ja avuliasta sakkia.  
-Hankittuani ensimmäisen pyöräni ajoin ja harjoittelin kuuliaisesti joka ilta. Yksinäni ajellessa kaipasin saman henkisten seuraa, mutta silti mietin monta kuukautta ennen kuin uskalsin mukaan ensimmäiseen moottoripyöräilijöiden kokoontumiseen. Viimein päätin ajella kovassa vesisateessa Ristiinan saakka Rottaralliin, joka on kaikille pyöräilijöille tarkoitettu sekapyöräkokoontuminen. En tuntenut ketään, varusteeni olivat märkiä ja edellisestä teltanpystyttämisestä oli aikaa, mutta niin vain minut otettiin sydämellisesti vastaan, autettiin, ohjeistettiin ja yhä minulla on hyviä ystäviä ensimmäiseltä reissultani kuuden vuoden takaa. 

Kolmisen vuotta sitten alkoi todellinen perehtyminen pyöräilyyn ja sen sisäpiiriin Tainan tavattua puolisonsa Tinken.  
-En ole koskaan uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä, mutta Yyterin miittingissä ajatukseni menivät uusiksi. Katseemme kohtasivat väenpaljoudessa, Tinke tarttui käteeni eikä siitä enää illan aikana irrottanut, Taina muistelee.  

Maailman kilteimmäksi ja kannustavimmaksi mieheksi kuvattu Tinke on Tainan mukaan todellinen vanhan kansan motoristi. 
-Mieheni kanssa laji alkoi todella mennä luihin ja ytimiin. Tinkellä on varsinainen Old School rottapyörä. Jos omani kimaltelee hoidettuna ja kauniina auringossa, on Tinken pyörä kaikkea muuta. Mieheni oli Harley Davidson Club Finlandin Chapteri 1:n eli Helsingin aluepäällikkö, jota kautta olen päässyt tutustumaan motoristeihin ympäri Eurooppaa. HD-väki on kuin yhtä suurta perhettä, kaikki ovat kavereita ja aina riittää jutunaihetta oli syntymäpaikka mikä tahansa. 

Tainan lähtiessä reissuun kertyy pyörän selässä taitettuja ajokilometrejä 450-650 päivässä. 
-Vuonna 2018 ajoin 12 000 kilometriä ja näin neljä maata. Viime vuonna mittariin tuli 10 000 kilometriä. Yhdellä muutamia kymppejä maksavalla tankillisella ajan 350 kilometriä, joten pyöräni kuluttaa aika maltillisesti. Kuluja tulee renkaista, jotka maksavat helposti 500 euroa pari, sekä vakuutuksesta ja talvisäilytyksestä huoltoineen. Reissuilla yövymme leirintäalueilla, ainakin kerran kesässä teltassa ja myös ympäri maata asuvien tuttujen luota saa tarvittaessa majapaikan, Taina kertoo. 

Tainan mieleenpainuvin reissu ajettiin viime vuonna Lapin kautta Ruotsiin ja Norjan Lofooteille. 
-Reissulta mieleen jäivät erityisen hienot maisemat ja mukavan mutkaiset tiet. Oli upea elämys ajaa meren äärellä ja ylhäällä vuoristossa pilvien seassa. Reissussa kului 4 600 kilometriä ja jarrupalat, Taina nauraa. 

Parhainta ajamisessa on Tainan mukaan pääntyhjentävä, rento ja vapautunut fiilis. 
-Huolet jäävät taakse, kun starttaa pyörän ja lähtee maantielle. Säkissä kulkevat varusteet on pakattu mukaan ja seikkailut, uudet maisemat ja uusien ihmisten tapaamiset odottavat. 

Vaikka ajaminen on rentoa, on tarkkana silti oltava. 
-Moottoripyöräilyn myötä minusta on tullut myös parempi autoilija. Osaan ennakoida ja lukea liikennettä eri tavalla kuin ennen. Pyörän selässä on oltava skarppina, koska esimerkiksi kolmion takaa tullaan jostain syystä helposti pyörän eteen. 

Omasta pyörästä haaveillut entinen tarakkaharakka on nykyään taitava kuski, joka on ilokseen löytänyt oman tapansa elää ja harrastaa. 
-Ikinä ei ole liian myöhäistä hankkia pyörää. Kannustan kaikkia lajista kiinnostuneita naisia ajotunneille ja pyörän selkään.

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: