Sauvolaisen taiteilijan Kati Mikolan uusin näyttely on pystytetty Muurlan kirjastoon. Näyttelyn nimi on osuvasti Hunajainen kesä, ja sen jokaisen taulun väreissä sykkii auringon suloinen lämpö.
Tauluista useimmat esittävät inhimillisesti kuvattuja, hauskoja eläinhahmoja, joista taiteilija nimenomaisesti on tekijänä tunnettu.
Kaikki teokset ovat kuitenkin tyyliltään ja tarinaltaan sekä yhtenäisiä että erilaisia. Niiden kesken punaisena lankana erottuu Katin harjaantunut taito öljymaalien kerrostamisessa sekä vahvat värit. Tämän näyttelyn töissä kaikki on kaunista, ja kuva-aiheista löytyy aina myös ripaus leikkisyyttä ja lapsenomaista elämäniloa.
-Olen maalannut eläinaiheita parikymmentä vuotta. Tätä aikaisemmin tein enimmäkseen muotokuvia, mutta niiden kysyntä on hiljalleen laskenut. Valokuvat ymmärrettävästi korvaavat niitä, taiteilija pohtii.
Aikoinaan Turun piirustuskoulussa opiskellut Kati on aloittanut taiteilijanuransa 1970–1980-luvun taitteessa, eli kaikkinensa hän on maalannut yli 40 vuoden ajan. Kokeneena taiteilijana hänellä on ollut tänäkin vuonna useita näyttelyitä sekä Salon seudulla että muualla, kuten Iittalassa pidetty ”Naivistit Iittalassa”. Kesä 2023 on ollut siellä ennätys, ja näyttelyssä kävi tuhansittain väkeä katsomassa Katin ja yli 50 muun naivistisen tyylisuunnan taiteilijan töitä. Tähän mennessä taiteilijan suurin näyttely on ollut Riihimäen taidemuseossa vuonna 2016.
Nyt vuorossa ovat kuitenkin Muurlan kirjaston seinät.
-Muurlan kirjastosihteeri Taina Virta otti minuun yhteyttä ja kutsui tänne. Tulin mielelläni, taiteilija kertoo tyytyväisenä.
-Lähden maalausten kanssa minne vain, kunhan niitä on sillä hetkellä ripustettavaksi ja aikaa löytyy. On mukavaa, että ne ovat nyt täällä esillä.
Kati kertoo suosivansa eläimiä monesta syystä. Ne ovat ilmeikkäitä, ja niiden ulkomuotojen ja luonteiden kautta pystyy hyvin ilmaisemaan monenlaisia tunteita ja aiheita. Hän myös pitää eläinaiheiden kepeydestä ihmisiin verrattuna.
-Eläimet ovat ilmaisuvoimaltaan moniulotteisempia.
Muurlan näyttelyn tauluista puhuttaessa Kati kertoo suosikikseen teoksen, joka kuvaa yhdessä istuvia kettua ja karhua, jotka elävät jännittävää hetkeä. Maalauksen nimi on Tuplajättipotti, ja siitä jo voi vallan päätellä mistä on kyse – lottoamisesta, totta kai.
-Saan jonkin verran tilaustöitä. Kokemuksen myötä olen maalarina varsin nopea, yhteen työhön ei mene kovin pitkään. Teen kuitenkin keskimäärin vähemmän maalauksia tätä nykyä, jos aiempaan vertaa.
Tyypillinen vuorokausirytmi ammattitaiteilijana on Katille aamupainotteinen. Hän asuu vanhassa kansakoulussa, joka on samanaikaisesti sekä hänen kotinsa että ateljeensa. Arjen työt sekä Katin koululla pitämät taidekurssit vievät oman osuutensa ajasta, mutta hän pyrkii siitä huolimatta tekemään taidetta hieman joka päivä.
-Minun täytyy aloittaa ennen puolta päivää. Jos luovaan työhön ryhtyminen venyy sen yli, ei siitä mitään tule. Me taitelijat olemme tässä asiassa kuitenkin erilaisia keskenämme, hän hymähtää.
Maalauksissa taiteilija korostaa alla olevan piirrosluonnoksen tärkeyttä. Hän opettaa siihen keskittymistä myös omilla kursseillaan. Hyvin tehty kuva-aihe antaa hänen mukaansa paljon anteeksi maalausvaiheessa. Päälle on usein mahdollista maalata uutta kerrosta, mutta jos luonnos itsessään ottaa vastaan, sitä on vaikeaa korjata.
Työvälineenä taiteessaan Katilla on öljyvärimaalit.
-Olen yrittänyt tehdä vesiliukoisillakin maaleilla, akryylimaaleilla ja muilla, mutta en oikein ole oppinut tykkäämään. Nykyään nuoret taiteilijat sekä taidekoulut suosivat maaleja, joissa ei tarvita liuottimia, minkä ymmärrän toki. Mutta minä olen tämmöinen vanhanaikainen, hän naurahtaa.
Kati Mikolan näyttely Hunajainen kesä on esillä Muurlan kirjastossa 20. lokakuuta saakka.
Melissa Koponen
