
Veijo Matinaho on toiminut taksikuskina yli 40 vuotta. Koko tämän ajan hän on ajanut Salon seudulla.
-En minä ihan hirveästi navigaattoria tarvitse. Välillä tulee vastaan joku uusi osoite, tai osoite on unohtunut, mutta silloin ohjelmisto tarjoaa ajo-ohjeet. Joskus kysyn asiakkaaltakin. Hän taitaa kuitenkin tietää parhaiten, Matinaho sanoo.
Matinaho on jatkanut isänsä aloittamaa työtä. Isä osti taksin ja hankki taksiluvan vuonna 1983. Silloin Matinaho oli lukiossa toisen vuoden opiskelijana.
-Tein lukion jälkeen kahta työtä: ajoin isäni taksia ja olin Postissa vuoteen 1989 asti, jonka jälkeen jätin ne työt, Matinaho muistelee.
Myös hänen vapaa-aikansa täytyy moottoriajoneuvoilla. Matinaho kuuluu Salon Moottorikerhoon, jonka hallitukseen hänet valittiin 1988. Hän on toiminut kerhon puheenjohtajana vähän yli 30 vuotta.
-Harrastukset ovat tässä työssä henkireikä. Moottoriurheilun lisäksi yritän liikkua aina, kun mahdollista. Aamuisin käyn silloin tällöin uimassa ja iltaisin lenkkeilen. Suunnistaminen on ollut myös pitkään yksi harrastus, joka on jatkunut vuosia hyvän ystävän kanssa.
Taksityön raskaimmaksi puoleksi hän sanookin istumisen. 12–14 tunnin päivät ottavat selän päälle.
-Liikunta on tässä työssä tärkeää, muuten ei kestä. Fyysisen kestävyyden lisäksi on hyvä olla sosiaalinen, ymmärtää asiakasta ja pitää malttinsa. Ei kannata lähteä väittelemään, vaikka asiakas siihen yllyttäisi, Matinaho tietää.
Hänen omiin tapoihinsa ei kuulu aloittaa keskustelua asiakkaan kanssa. Asiakas voi päättää kuluuko matka hiljaisuudessa. Puolituttujen kanssa on kuitenkin mukava vaihtaa kuulumisia.
Muutenkin Matinaho arvostaa työssään siistiä pukeutumista, vaikka nykyaikana säännöt ovat vapaammat, etenkin niillä, jotka eivät kuuluu suurempaan taksi organisaatioon.
-Kyllä minusta asiakkaan kuuluu tunnistaa taksikuski asun perusteella. Taxidatalla on selkeät pukeutumissäännöt, joita on noudatettava.
Itse Matinaho pitää kaulassaan solmiota, joita hän on tilannut taksitarvikkeita myyvästä liikkeestä. Kesällä on päällä usein pikeepaita Taxidatan logolla. Taxidatan logon täytyy myös olla vaatteissa näkyvissä vyötäröstä ylöspäin ja kenkien täytyy olla siistit. Lenkkareita ei saa olla.
Vaihtelevuutta työhön tuovat viikonloppuöiden ja arkipäivien erot, jolloin asiakaskunta on erilaista.
-Sen huomion olen kyllä tehnyt, että ihmisten liikkuminen juhlapyhinä on vähentynyt. Enää ei lähdetä ulos juhlimaan samalla tavalla.
Matinaholla on tarkka sääntö: autossa ei syödä.
-Kerran yksi kaveri yritti grillijonosta tulla lautasen kanssa autoon. Kun kielsin, hän heitti lautasen avoimesta ovesta sisään, mutta sain sen napattua ilmasta ja viskattua ulos ikkunasta. Tämä asiakas ei saanut kyytiä, hän nauraa.
90-luvulla Matinaho tarjosi kyydin kotiin jokeen tippuneelle pojalle.
-Levitettiin penkille jätesäkki ja lähdettiin matkaan. Hänen äitinsä oli erittäin kiitollinen.
Matinaho on myös saanut tunnustuksia työstään ja harrastuneisuudestaan. 2019 hän sai Suomen Moottoriliiton suuren ansiomerkin ja itsenäisyyspäivänä 2022 Valkoisen ruusun 1.luokan mitalin kultaristein työstään yrittäjänä.
-Kaverit sen järjestivät ja pääsivät täysin yllättämään.
Matinaho kuvailee itseään sosiaaliseksi, monessa mukana olevaksi. Täytettyään 60 vuotta hän on kuitenkin hidastanut tahtia.
-Jäin silloin pois Salon Ula-Taksi Oy:n sihteerin ja Taxidatan taksitarkastajan hommista. Eläkeikään on neljä vuotta, siihen asti aion jaksaa, Matinaho lupaa.
Nelli Spännäri