Kirjoittanut Agatha Christie, suomennos Aino Piirola
Ohjaus Joonas Suominen
Rooleissa Tommy Haakana, Oona Hillgén, Kimmo Lehto, Markku Mäkilä, Hannamaija Nikander, Heikki Saarinen, Eija Suomela ja Erik Suomela
Pekka Mäenpää
Teatteri Provinssin kevään ensi-ilta Hiirenloukku on mukavasti rakennettua yhden näyttämökuvan kokoista teatteria.
Näytelmän lavastus ja puvustus vievät katsojan aikamatkalle englantilaisella maaseudulla sijaitsevaan kartanoon. Vastikään avattu täysihoitola täyttyy pikkuhiljaa asukkaista, joiden omituisuuksiin katsojia johdatellaan ensimmäisen näytöksen ajan. Perinteistä seesteistä kello viiden teehetkeä Hiirenloukussa ei nähdä, sillä Monkswellin kartanoon kokoontuneet asiakkaat ovat ehkä tavallista eläväisempää ihmistyyppiä kukin omine omituisuuksineen.
Agatha Christien kirjoittamaa perinteistä murhamysteeriä on esitetty pian 70 vuotta Lontoossa ja useasti myös eri puolilla maailmaa, mikä kertoo tekstin ja perinteisen teatterin kiinnostavuudesta.
Ohjaaja Joonas Suominen kertoi etukäteen Provinssin tuovan Hiirenloukkuun kepeyttä, jota kaikissa aiemmissa sovituksissa on tuskin aikanaan kaikissa nähty. Totta ohjaaja puhui, sillä lähes kaikista murhaajaoletetuista löytyy myös komediallinen piirteensä, vaikka synkän ja lumimyrskyisen yön jäljiltä ollaankin keskellä murhamysteeriä.
Hannamaija Nikanderin (Mollie) ja Heikki Saarisen (Giles) täysihoitola saa Astrum-keskuksessa varsinaisen startupin, sillä avajaisvieraat pääsevät nauttimaan lumimyrskyn vuoksi ilman ruokahuoltoa jääneen kartanon emännän säilykeaterioista ja isännän lämmitystaidoista.
Lontoon lähistöllä sijaitsevan Monkswellin kartanon ensimmäiset vieraat ovat talvivaatteissaan ja matkatavaroineen kaikki yhtä syyttömän oloisia, vaikka monella on menneisyydessään omat salaisuutensa.
Ensimmäisenä täysihoitolaan saapuvista asukeista Christopher Wren (Kimmo Lehto) antaa heti kättelyssä itsestään omituisen kuvan. Levoton nuorukainen peittää toistuvilla naurukohtauksilla epävarmuuttaan, jota numeroa liian pienet vaatteet eivät ainakaan helpota.
Tommy Haakana tekee majuri Metcalfista vierasjoukon rauhallisimman hahmon, kun toisaalta Markku Mäkilän herra Paravicini on kylmäävä heppu maneereineen ja juttuineen. Tarina ja musiikki kolmesta sokeasta hiirestä virittää murhamysteeriin valmistautuneen yleisön tunnelmaan, jota ei pilaa edes Eija Suomelan luonnenäyttelemä rouva Boyle jatkuvine narinoineen.
Sisääntulot ja ulosmenot ja luottamukselliset keskustelut osuvat näytelmässä ohjatusti kohdilleen, mikä tuo oman jännitteensä ennen yllättävää loppuratkaisua.
Oona Hillgénin näyttelemä neiti Casewell on oiva ehdokas murhaajaksi samalla tavalla kuin muutkin kartanon vieraat.
Hiirenloukkua seuratessa katsoja saa tuplanautinnon päästessään seuraamaan hyvin tehtyä teatteria ja hieromaan älynystyröitään pohtiessaan omaa suosikkiaan murhaajaksi.
