Vaskion ja Kuusjoen rajalla sijaitsee vanha muistomerkki. Se jää helposti huomaamatta autoilijalta, joka ei tiedä mitä etsiä, vaikka muistomerkin kivi seisoo aivan tien laidassa koivujen alla. Se on pystytetty yli sata vuotta sitten murhatun Mariana Jokelan muistoksi.
Traagisen murhan ja sitä seuranneen itsemurhan tarina innoitti ystävykset Sofian, Tiinan ja Taijan kaivamaan esille retkeilyvarusteet, teltan ja aimo annoksen seikkailumieltä. He päättivät leiriytyä Marianan muistomerkin lähelle ja viettää yön metsässä. Mukaan lyöttäytyi tietysti myös Tiinan omistama Torsti-koira.
-Keksimme idean näihin ”murhamysteeri-telttailuihin” noin vuosi sitten. Tämä Vaskion retki on ensimmäinen, jonka toteutamme, kertoo Tiina.
Kolmikko on tuntenut toisensa jo pidemmän aikaa. He tutustuivat työn kautta kollegoina, ja siinä missä Tiina ja Taija ovat alkujaan kotoisin Salosta, Sofia puolestaan Laitilasta. He huomasivat nopeasti omaavansa yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
-Minä ja Taija olemme kunnon true crime-intoilijoita. Usein tulee kuunneltua jotakin tapaustutkimusta samalla kun tekee arjen askareita, esimerkiksi ruuanlaiton taustaäänenä. Sofia taas on retkeilijätyyppiä. Siitä keksimme yhdistää nämä kaksi aihetta yhteen.
Retki-ideoita on tähän mennessä ollut monia. Suunnitelmia ei kuitenkaan ole viety vielä ajatusta pidemmälle, sillä kaikki kolme ovat usein kiireisiä tahoillaan, ja Taijakin on muuttanut tätä nykyä Turusta Helsinkiin.
-Meillä on yhteinen Instagram-tili, johon julkaisemme sisältöä murhamysteeri-retkiimme liittyen. Olemme saaneet vinkkejä ja myös toiveita paikoista, joissa käydä. Bodominjärveä on tietysti toivottu useammin kuin kerran, mutta siellähän telttailu on kiellettyä. Sen vuoksi olemme miettineet, että menisimme Bodomin kartanoon yöksi ja sitten päiväsaikaan tutkisimme maastoa, ystävykset kertovat.
Vaskion tragediapaikan luona vierailu oli Tiinan keksintö.
-Salolaisena olen kierrellyt seudulla aika paljon ja tiesin Marianan tarinan ennestään. Olen käynytkin täällä paikan päällä jo aikaisemmin. Pystytimme teltan pienen matkan päähän muistomerkistä puitten lomaan ja veimme hämärän tultua kiven luokse kynttilöitä palamaan. Lisäksi löysimme metsästä kivasti sieniä ja puolukoita, yhä hieman mustikoitakin. Mutta eihän siitä nukkumisesta sitten paljon mitään tullut, Tiina naurahtaa.
Syyskuun loppuun tyypillisesti kuuluvana hiljattain alkaneen metsästyskauden äänenä ystävykset kuulivat joitain kauempaa ammuttuja laukauksia. Myös linnuilla oli yöllä vauhti päällä.
-Aikamoinen rääkyminen kuului välillä. Onneksi hirvistä tai peuroista ei kuitenkaan tarvinnut kantaa huolta, vaan saimme nukkua aamuyön lyhyet tunnit rauhassa ilman että mikään tepastelee telttaan.
-Nukkumisongelmaa tosin edesauttoi myös se, että katsoimme yhdessä – minkäpä muunkaan – kuin Bodominjärven murhista kertovan kauhuelokuvan. Siinä sitä sitten kuunneltiin korvat tarkkoina jokaista metsästä kuuluvaa rapinaa!
Seuraavaksi reissuksi kolmikko on alustavasti suunnitellut Raisiota. Siellä 1970-luvulla tapahtuneet selvittämättömäksi jääneet murhat kiehtovat heitä.
-Mitään ei tosin ole vielä lukkoon lyöty, aika fiilispohjalta sitten kumminkin mennään. Mutta tähän reissuun meillä kävi tosi hyvä tuuri, sillä oli kuivaa ja aurinkoista, mikä tähän vuodenaikaan mietityttää jokaista retkeilijää. Myöskään yöllä ei ollut kylmä vaan yhä pärjäsi ohuemman makuupussin kanssa. Jatkossa kylläkin tarvitsee harkita lämpimämpiä varusteita, jos myöhempänä ajankohtana aiomme telttailemaan, pohtii puolestaan Sofia.
Ystävät ovat tyytyväisiä onnistuneeseen retkeen ja samaa voi sanoa myös Torsti-koirasta. Syysmetsään oranssin turkkinsa kanssa osuvasti sointuvan novascotiannoutajan valkoiset ”sukat” ovat ihan mustikassa, ja koiran autuaan huolellisesti järsimiä keppejä löytyy teltan luota useampia.
Ja kun aika on pakata kamppeet kasaan lähtöä varten, myös Torsti on siinä innolla mukana auttamassa.
Sofian, Tiinan ja Taijan yhteinen Instagram-tili löytyy nimellä @mirjanmurhamysteeri.
Melissa Koponen
