Salon Turkisateljeen Tiina Suokorpi juhlistaa tällä viikolla tasakymppejä.
-Lauantaina tulee kuluneeksi 40 vuotta yrittäjyyttä, kun Turkisateljee perustettiin Inkerinkadulle 11. kesäkuuta vuonna 1982.
Tiina Suokorpi haluaa nostaa esille kolme vuosien mittaan tärkeäksi muodostunutta asiaa; hampaiden pesun, viisaan isän ohjeet ja aviomies Matin kulkemisen rinnalla vuosien ajan.
-Isäni oli voimakas persoona, ja jo alusta saakka hän kannusti minua yrittäjyyteen ja luovuuteen. Olisin halunnut pyrkiä teatterialalle, mutta isä näki käsillä tekemisen taidon minussa, ja lopulta päädyin Turun vaatturikouluun, jossa minua opetti sama opettaja kuin isääni ja veljeäni aikoinaan, Tiina kertoo.
Naisten takeistaan tunnettua Salotarta luotsanneen isän toive oli, että tytär perustaisi oman yrityksen jonka päätöksistä olisi itse vastuussa.
-Isä todennäköisesti havaitsi kotimaisen vaateteollisuuden suunnan, eikä halunnut yhtiötään minulle ristiksi. Oma tie tuli valittua ja sillä tiellä olen edelleen, Suokorpi pohtii.
Oma tie on kulkenut läpi hektisten yrittäjävuosien, joiden aikana kasvu oli voimakasta, kaksi lasta syntyi ja liikkeitä oli useita niin Kauppakeskus Plazassa kuin Lohjalla aina Lappia myöden. Yrityksen perustamisen alkuvuosista saakka mukana kuvioissa oli elämän toinen vahva mies, aviopuoliso Matti.
-Matti hoiti liikkeessä monenlaista asiakaspalvelusta paperihommiin ja sisään ostoihin. Minä sain keskittyä lempihommaani turkisten korjauksiin ja mallinmuutoksiin.
Yhdessä Tiina ja Matti tekivät suunnitelmia laajenemisen, mutta myös vetäytymisen suhteen.
-Yhtenä urani onnistumisista olen pitänyt Annankadun liikkeen lopettamista vuonna 2011, ja siirtymistä pienempiin tiloihin Länsirantaan. Puoli vuotta myöhemmin Nokian signaalit olivat sitä luokkaa, että oli ollut kristallipallon kautta saatua viisautta luopua valmistakkien myynnistä ja palata puhtaaseen käsillä tekemisen aikaan, Tiina Suokorpi kertoo.
Ympyrä oli sulkeutunut, mutta edelleen Tiinalla piti kiirettä tilaustöiden ja turkismuodistusten parissa.
-Mattia pitää kiittää rinnalla kulkemisesta. Vaikka hän vihjailee eläkepäivistään ja golfinpeluun tärkeydestä, on hän aina käytettävissä yrityksen toisen omistajan roolissa kun yrityksen tarve sitä vaatii, Tiina hymyilee.
Kolmas tärkeä asia liittyy hampaiden pesuun.
-Aika on mennyt vauhdilla, ja monenlaista on edelleen menossa. Hampaiden pesu on pysähtymisen hetki ja kylpyhuoneen peilin edessä teen päivän tilinpäätöksen. Elämä on niin kiireistä ja hyvää, että on tunne kuin olisin koko ajan hampaita pesemässä kun päivät vilistävät ohitse, Tiina nauraa.
Tiinan ja Matin Halikon kodin pihapiirissä sijaitseva yli 100-vuotias torppa on laitettu jo 14 vuotta sitten työtilaksi soveltuvaan kuntoon.
-Tarkoitus ei ole jäädä eläkkeelle, korkeintaan vähän himmailla ja suoda enemmän aikaa rikkaruohoille ja lapsenlapsille. Olisi kiva myös matkustella, vielä kun jalka nousee kummallakin notkeasti. Itävalta on meille mieluisa vaelluskohde, ja haluaisimme nähdä sen kaikissa vuodenajoissa, Tiina miettii.
Ympyrä on sulkeutunut myös teatteri-innostuksen suhteen, vaikka isä ei nähnytkään alassa ammattia tyttärelleen.
-Teatteriharrastus suo minulle mahdollisuuden päästä lavalle, ja antaa hermojeni levätä ohjaajan komennuksessa. Unelmien toteutumiselle ei näytä olevan parasta ennen päivää, Teatteri Provinssin Pokka pitää –kesäteatterihupailuissa nähtävä Tiina iloitsee.
Laura Merivirta
