Salolaiset nuoret Jimi Porkka, Rose Vakkuri, Eetu Garza ja Nicklas Käldström pääsivät toteuttamaan yhteisen unelmansa Steissin lavalla, kun nuorten bändi Wannabe Swedish Chips esiintyi ensimmäisen kerran yleisölle huhtikuussa.
-Meitä ei jännittänyt keikka yhtään, oli tosi kivaa, kun porukkaa oli niin paljon katsomassa, Nicklas kertoo.
-No mua kyllä vähän jännitti, mutta soittaminen oli tosi kivaa ja keikka meni hyvin, vieressä istuva Eetu paljastaa.
Idea bändistä syntyi tämän vuoden helmikuussa, kun musiikista innostuneet nuoret löysivät toisensa vanhempien avustuksella ja päättivät kokeilla, miltä tuntuisi soittaa bändissä. Heti ensimmäisten harjoitusten jälkeen porukka oli täynnä intoa, myös bändin nimi keksittiin nopeasti.
-Ensin meiltä kysyttiin, mikä voisi olla bändin nimi. Jimi sanoi, että nimi voisi alkaa S kirjaimella, siitä sitten keksittiin, että sipsien täytyy liittyä nimeen, koska tykätään sipseistä, Rose aloittaa kertomisen.
-Nicklas tiesi, että me menemme keikalle Ruotsiin, ja ruotsalaiset sipsit ovat tosi hyviä. Siitä oli siis helppo keksiä, että meidän bändimme nimi on Wannabe Swedish Chips, Jimi jatkaa.
Tällä hetkellä bändi soittaa suurelle yleisölle tuttuja kappaleita. Ohjelmistossa on esimerkiksi Hurriganesin ja Twisted Sisterin musiikkia. Tulevaisuudessa haaveena on kuitenkin tehdä omia biisejä.
-Mulla on sellainen idea, että ensimmäinen oma biisi kertoisi meidän bändimme tarinasta, siitä miten me löydettiin toisemme ja kuinka kivaa yhdessä soittaminen on, Nicklas kertoo.
-Joo, biisi kertoisi ystävyydestä, mutta siinä olisi paljon muutakin, Eetu lisää.
-Parasta tässä kaikessa on se, että pääsee soittamaan keikoille kavereiden kanssa, Jimi kertoo.
-Mä löysin täältä ihan uusia kavereita, täällä on aina tosi rentoa olla ja saan olla oma itseni, Eetu kertoo iloisesti hymyillen.
Myös Nicklas ja Rose ovat samaa mieltä, että kaikki bändissä tykkäävät soittaa yhdessä ja treeneihin on aina kiva mennä.
Suuria haaveita ja keikkamatkoja
Vaikka keikkoja on takana vasta yksi, nuorten keikkakalenteri täyttyy vähitellen. Steissin keikan jälkeen vuorossa oli Ollikkala-päivän aikana järjestettävä keikka, sen jälkeen bändi lähtee keikalle Ruotsiin Nordisk Musik Festivaaleille yhdessä Halikon Musiikkiyhdistyksen kuoron ja bändien, sekä Salon Jousiorkestereiden kanssa. Vauhtia matkaan haetaan vielä matkaanlähtökonsertista Näkkäristä. Kalenterista löytyy myös esiintyminen Muikkufestareilla Pielavedellä.
-Mun suurin haave olisi päästä bändin kanssa joskus Euroopan kiertueelle, Jimi paljastaa.
Nicklas toteaa, että Suomessa olisi hienoa esiintyä Ruisrockissa, tai Tuskassa, sen jälkeen voisi suunnata Madison Square Gardenille. Rose taas kertoo haaveilevansa, että bändi esiintyisi joskus Euroviisuissa.
-Voitaisiin mennä keikkailemaan myös Meksikoon, kun mulla on siellä paljon sukulaisia, Eetu lisää.
Suurien haaveiden rinnalla nuoret osaavat kuitenkin pitää pään kylmänä ja jalat tukevasti maassa kiinni. Kaikki toteavat yhteen ääneen, että bänditoiminnassa pitää pysyä nöyränä, vaikka menestyisi. Yleisöä täytyy kunnioittaa eikä saa muuttua ylimieliseksi.
-Siitä me olemme myös tosi tarkkoja, että meidän keikoilla kaikki saa olla sellaisia kun ovat, eikä ketään kiusata. Jos me huomataan, että joku kiusaa muita keikalla, se poistetaan yleisöstä, Nicklas kertoo.
Lopuksi nuoret haluavat vielä kertoa, miksi kaikkien kannattaisi suunnata heidän tuleville keikoille.
-Me ollaan kohta maailman paras bändi, se on aika hyvä syy, Nicklas kertoo leveästi hymyillen, kun bändikaverit nyökkäilevät vieressä.
Maria Vakkuri
