Andrew Lloyd Webberin klassikkomusikaalin ”se” versio kiertää Euroopassa, onneksi kiertue osui myös Suomen kamaralle. Jos joskus pitää itseään sivistää, niin sitä oli tarjolla viime perjantaina Tampereella, jossa tuorehko Nokia Arena oli taitettu teatteritilaksi. Eipähän tarvinnut Lontooseen asti lähteä katsomaan West Endin alkuperäistä versiota klassikkomusikaali Catsista.
Catsinsa tietäviä oli liikkeellä runsaasti. Kissankorvia ja muuta aihepiiriin löytyviä asusteita tuli vastaan.
Iso osa ihmisistä tietävät varmasti musikaalin edes jotenkuten. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun ensitahdit Memory-kappaleesta kajahtavat ilmoille. Yli 40 vuotta musikaaliareenoita täyttänyt musikaalin kappale on aina sykähdyttävää kuultavaa, niin kuin nytkin.
Musiikki onkin Catsin pelastus. Läpisävelletyn musikaalin tarina ei ole oikeastaan hentoa kummoisempi. Ja kun pidemmälle ajattelee, niin se on oikeastaan hahmopotpuri, jossa kilpaillaan siitä, kuka pääsee kuolemaan. Noh, kärjistykset sikseen. Musiikki ja musikaalin klassinen ulkoasu (puvustus ja lavastus) on se, mitä ihmiset ovat tulleet katsomaan. Lavalla on myös joukko akrobaattisiin suorituksiin kykeneviä näyttelijöitä, jotka tanssivat ja liikkuvat hengästymättä, kuin kissat konsanaan.
Jään miettimään, mitä jos Cats julkaistaisiin nyt vuonna 2022. Jossittelua tosin se. Faktat puhuvat puolestaan, eikä huonoa puolta oikein edes musikaalista pysty löytämään, vaikka väkisin etsisi.
Musikaali perustuu T.S. Eliotin Old Possum’s Book of Practical Cats -nimiseen lastenrunokirjaan. Laulut ovat lähes tulkoon suoraan alkuperäisestä runokirjasta, mitä nyt pieniä poikkeuksia on sovituksen näkökulmasta jouduttu tekemään. Se, joka tuntee tämän runoteoksen, voi kertoa paremmin siitä, kuinka tämä käsiohjelman väite sitten pitää paikkansa. Lloyd Webberin musiikki luulisi kuitenkin poistavan mahdolliset harmistukset asian suhteen.
Hieman jäi kaipaamaan tekstitystä, vaikka kieli on hallussa. Välillä laulun puuroutuessa sanoista ei tahdo saada selvää.
Mutta se Memory, jonka nyt ”kaikki tietävät”. Ei siitä vain pääse mihinkään, Grizabellan roolin tekevä Jacinta Whyte saa katsomossa ihon kanalihalle.
Yhtä kaikki, ei ole vaikea päätellä, miksi Cats on valloittanut ihmiset jo 40 vuoden ajan.
Kimmo Lehto
