Someron seurakunta järjestää maksutonta ystäväpalvelua kouluttaen vapaaehtoisia ystäviksi niitä toivoville.
-Vapaaehtoisen ystävän kanssa voi ulkoilla ja jutella, tai harrastaa vaikka käsitöitä, seurakunnan vapaaehtoistyön ohjaaja Essi Torkkomäki-Ryhtä kertoo.
Ystävän vierailuja voi sopia viikoittain, tai vaikka kerran kuussa, kuinka molemmille osapuolille sopii.
Somerolaiselle Eila Leppäselle kotihoito vinkkasi ystävän hakemisen mahdollisuudesta, kun hän aivohalvauksen jälkeen muutti nykyiseen asuntoonsa. He ovat vapaaehtoisen ystävän, Jonna Yli-Rekolan kanssa tavanneet säännöllisesti jo kolmen vuoden ajan.
-Hyvä pari ollaan oltu, kun Torkkomäki yhdisti meidät. Jonna halusi ruveta käymään täällä, vaikka meillä on aika paljon ikäeroa. Hyvin tullaan toimeen, Eila vakuuttaa.
Jonna kertoo nähneensä seurakunnan mainoksen ulkoiluystäväkoulutuksesta ja hakeutuneensa mukaan. – Meillä oli ensin muutamia luentoja uimahallilla. Sen jälkeen sain ulkoiluystäväpassin. Sitten Essi soitti, että hänellä olisi ystäväehdotus ja hänen kanssaan tultiin yhdessä tänne tutustumaan, hän kertaa.
-Tavataan Eilan kanssa kerran viikossa yleensä tunnin verran. Viimeksi meni kyllä pari tuntia, kun katseltiin valokuvia. Ollaan käyty ulkona joka kerta, säistä riippuen pidempi tai lyhyempi lenkki ja sitten tullaan sisälle vähäksi aikaa juttelemaan, Jonna kuvailee.
-Meitä yhdistää sama huumori ja joka kerta nauretaan paljon, hän hymyilee.
Pienten lasten äiti Jonna kertoo aluksi miettineensä miten lapsiperheen arjen ja ystävätoiminnan saa yhdistettyä.
-Kun Eilalla ei ole omia lapsia tai lapsenlapsia, mietin, voinko joskus ottaa pojat mukaan tapaamisiin. Eila sanoi, että ota lapset mukaan vaan. Hän selvästi nauttii poikien touhujen seuraamisesta, Jonna kertoo.
-Välillä tulen yksin, joskus molemmat pojat ovat mukana ja joskus vain toinen. Kun lähdemme ulos, pojat voivat kulkea Stigalla tai potkulaudalla mukana, kun me kävelemme.
-Tämä on niin mukavaa, Eila hymyilee silmät tuikkien ja katsoo kanssamme keittiön pöydän ääressä olevaa Juliusta.
Eila näyttää myös korttia, jonka pojat ovat hänelle piirtäneet.
-Meidän pojat kutsuvat Eilaa ulkoilumummoksi, Jonna kertoo.
Ystävyys antaa molemmille paljon.
-Minulla ei oikein ole muita, jotka kävisivät kylässä. Minulla on kyllä ollut pitkiä ystävyyksiä. Yhden Kirstin kanssa ollaan oltu melkein 80 vuotta ystäviä, mutta molemmat asutaan Someron eri puolilla, niin ei nykyisin enää oikein päästä käymään toistemme luona. Sukulainen tuo häntä kyllä välillä autokyydillä tänne, Eila kertoo.
-Kotihoito käy joka toinen viikko täyttämässä lääkepömpelin ja sisarenpoika käy kerran viikossa kaupassa. Kun Jonna käy täällä, tuntuu, että olisin hiukan tärkeä. Ihmisen tarttis olla jollekin tärkeä, vaikka onkin näin vanha, Eila pohtii.
-On mukava, kun on toinen ihminen, jota saa jututtaa. Jonna pitää minua samanlaisena kun toisiakin, hän jatkaa ja katsoo Jonnaa hymyillen.
-Minullekin tulee näistä tapaamisista joka kerran hyvä mieli ja me nauretaan paljon, lisää Jonna.
-Suosittelen ystäväksi hakeutumista ihan kaikille. Se on vapaaehtoista ja voi itse päättää, kuinka usein käy. Vaikka kävisi kerran kuussa, silläkin voi olla iso merkitys toiselle ihmiselle, hän jatkaa.
-Jos Jonna sanois, ettei enää tulekaan, se tuntuis täällä, sanoo Eila ja painaa käsiään sydäntään vasten.
-Eila täyttää pian 88 vuotta. Tänä vuonna aletaan yhdessä suunnittelemaan 90-vuotissynttäreitä, Jonna vastaa.
Ystävänpäivänä ystävykset eivät tapaa, koska Jonna perheineen lähtee talvilomalle.
-Yleensä ei kahvitella, mutta seuraavalla kerralla otan ystävänpäivän kahvipullat mukaan, Jonna lupaa.
Jaana Nio
