Minkälaista mahtoi olla pirtun salakuljettajien elämä 1930-luvun Suomessa.
Se ei selviä tänä kesänä ainakaan Mathildedalin kesäteatterissa, jossa kuvataan reipas parituntinen kuvitteellista Pirturantaa ja sen asukkaita. Tai sitten salakuljettajien elämä oli mielenkiintoisempaa kuin olin ajatellut.
Vauhdikas ja kieleltään värikäs esitys salakuljetuksesta toimeentulonsa saavasta tiiviistä kyläyhteisöstä pitää yleisön otteessaan; välillä naurattaa ja parin kohtauksen ajan myös melkein itkettää.
Ohjaaja Simo Routarinne on antanut Pirturannan näyttelijöille tilaa temmeltää roolihahmojensa kanssa ja sitä luontoisetua on käytetty iloisesti. En kanssakatsojien kanssa tunnistanut Pirturannan äänekkäiden asukkaiden käyttämiä murteita, mutta ihmisluonnon hyviä ja etenkin huonoja puolia tuotiin siitä huolimatta esiin ansiokkaasti.
Kotiin päin ajellessani mieleen juolahti sellainen ajatelma, että vaikka ympärilleen katsomalla löytää läheltään vahvoja naisia ja toinen toistaan tyhmempiä miehiä, samantapaisia hahmoja on mukava katsella myös kesäteatterissa.
Pirturannassa eletään kesää 1930 Mathildedalissa. Kylä saa toimeentulonsa Pirtukeisari Einari Tryggin (Markus Niemi) johtamasta laittoman viinan eli pirtun salakuljetuksesta Eestistä. Liiketoimissaan onnistunut Trygg on kylän pomo ja sankari, mutta samalla itsekin viinaan menevä yksinhuoltaja.
Niemi on näyttämöllä uskottava pirtukuningas ja näyttää lavalla ansiokkaasti myös sen, kuinka huono isä yöt ja päivät työtä tekevä ja viinaa juova mies voi lapsilleen oikein olla.
Eikä parantumiseen tarvita kuin luoti ja haimatulehdus.
Pirturannan nouseva tähti Aivar (Veeti Vesanen) haluaa Einarin paikalle liigan johtoon ja sehän kylän kukkopojalta onnistuu ostamalla viinaa velaksi ja Markku Mäkilän esittämän Hännisen avustuksella.
Vuosia Provinssin näyttämöllä sivurooleissa nähty Mäkilä saa nyt tilaa ja tekee Hännisestä ehkä pöhköimmän koskaan näkemäni hännystelijän.
Pirturannan roolihahmot ovat toinen toistaan näkyvämpiä ja äänekkäämpiä. Esimerkiksi Niina Mälkiä ei säästele äänijänteitään sen paremmin kunnanlääkärinä kuin herrana eikä Sari Pihlainen jää pirtukeisarin taloudenhoitajana kenenkään varjoon.
Pirturannassa kaikki roolihahmot pääsevät ääneen ja katsomossa kannattaa olla tarkkana, jos haluaa päästä jyvälle ihan kaikista nokkeluuksista.
Onnistuneet kesäteatterinäytelmät päättyvät loppukohtaukseen, jossa näyttelijät kerääntyvät yhteen. Niin tehdään myös Mathildedalissa, jossa myös katsojilla on hyvä tilaisuus viettää kesäiltaa vaikka kylän terasseilla joko ennen tai jälkeen teatteriesityksen.
Mathildedal on juuri nyt kauneimmillaan.
Ohjaus Simo Routarinne, sävellys Ville Witka, musiikin sovitus Laura Kuisma, puvustus Pirita Lindén, lavastus Henri Ollikainen. Käsikirjoitus Jore Penttinen.
Rooleissa Markus Niemi, Monika Hakala, Sara Järvinen, Susanna Karhu, Riikka Koli, Vilho Kyttänen, Markku Mäkilä, Niina Mälkiä, Sari Pihlainen, Ansa Ratia, Aira Sundberg, Veeti Vesanen, Wilma Vesterlund ja Mika Virtanen.
Pekka Mäenpää
