Erja Suonpää odottelee haastattelua hierontayrityksensä aulassa istuen Somerolla ja hymyilee leveästi astuessani sisään. Aloitamme Erjan työhistoriasta, joka on pitkä ja monivaiheinen.
-Olen ollut noin 23 vuotta yrittäjänä; ensin reilut 10 vuotta kotisairaanhoitoyrittäjänä ja yli 10 vuotta hierontayrittäjänä, aloittaa Erja.
Sitä ennen hän kertoo työskennelleensä sairaankuljetuksessa ja Nokialla. Erjalla on lääkintävahtimestari-sairaankuljettajakoulutus.
-Työ ambulanssissa oli mun juttu, hän muistelee.
Lisäksi hänellä on koulutetun hierojan erityisammattitutkinto.
Hakeutuessaan vuorotteluvapaalle nuoremman lapsen aloittaessa koulun. Erja tuumi, että voisi tehdä jotain hyödyllistä sillä aikaa, kun lapset ovat koulussa. Hän perusti Erjan Kotihoito -yrityksen, joka tarjosi siivousta ja kotihoitoa.
-Töitä tuli niin paljon, että olinkin kotona vähemmän kuin aiemmin ja minun piti palkata työntekijöitä, Erja nauraa.
Toimenkuva laajeni lopulta kotisairaanhoitoon ja Erja kertoo, että asiakkaat hoidettiin kotona usein loppuun asti. Erjalla oli parhaimmillaan 13 työntekijää, jotka vastasivat asiakkaista ympärivuorokautisesti. Yrittäjän vastuu kasvoi ja työpäivät pitenivät.
-Sitten sairastuin syöpään. Sain hoitoa ja kaikki päättyi onnellisesti, mutta lääkärit sanoivat, että kova stressi oli jatkuvien uusien vaivojen takana. Stressinappula oli yritykseni, josta päätin oman hyvinvointini takia luopua, Erja kertaa.
-Myin yritykseni Esperi Carelle ja jatkoin siellä työntekijänä. Minun ja Esperin ajatusmaailmat eivät kohdanneet ja irtisanoin sitten itseni muutaman kuukauden jälkeen.
Koska yrityksen myynnin jälkeen Erja ei saanut enää perustaa kilpailevaa yritystä, hän lähti opiskelemaan hierojaksi ja perusti Pikkupuuha Oy:n. Erja kertoo opiskelevansa kaiken aikaa jotakin uutta. Parhaillaan hän suorittaa lymfahierojan erikoisammattitutkintoa ja valmistuu piakkoin lymfahierojaksi.
-Siinä imunesteiden kiertoa edistetään ja siitä hyötyvät leikkaus- ja syöpäpotilaat, sekä kuolevat, joiden elimistöön nestettä usein kertyy, hän valottaa.
Erja toimii myös vapaaehtoisena saattohoitajana ja kuolindoulana. Palaamme Erjan nuoruuteen.
-Kuolema ei ole koskaan ollut minulle peikko, hän sanoo ja kertoo 5-vuotiaana löytäneensä isoisänsä kuolleena.
-17-vuotiaana tienasin toisen työn ohessa taskurahaa auttelemalla hautausurakoitsijaa vainajien arkkuun laittamisessa. Myös kotisairaanhoidossa ja ambulanssissa kuolema oli aina läsnä ja se kuuluu luontaisena osana elämään. Kun läksin syöpäleikkaukseen, tiedostin, että voin kuolla ja valmistelin omat hautajaiseni. Kävin tilaamassa punaisen arkun, jota ei sitten tarvittukaan, Erja hymyilee.
Hän on sitä mieltä, että muistojuhlan voi järjestää jo eläessään, jolloin itse pääsee nauttimaan tärkeiden ihmisten kohtaamisesta.
-Olen järjestänyt myös etukäteismuistojuhlan eräälle vanhalle ihmiselle, joka harrasti metsästystä. Laavulle kutsuttiin kaikki metsästyskaverit, nostettiin malja elämälle ja kuolemalle, keitettiin pannukahvit ja paistettiin makkaraa ja muurinpohjalettuja. Päähenkilön lempimuusikko kävi laulamassa kolme laulua ja haki hänet vielä nuotion viereen tanssimaan. Sinä taisi aika monen silmään mennä vähän savua, jota piti pyyhkiä pois, Erja muistelee.
Erja on toiminut saattohoitajana ja käynyt Terhokodin saattohoitokoulutuksen ja ALS-potilaan hoitokoulutuksen. Hän on käynyt myös vapaaehtoisten saattohoitajien koulutuksen ja toiminut Salossa saattohoitajana.
-Kuolevien kanssa pelattiin paljon korttia, hän nauraa.
Kuolindoula on läsnä
Kuolindoula-kurssin Erja kävi viime syksynä ja kertoo, että kuolindoula-nimikkeen käyttö edellyttää kyseisen koulutuksen käymistä.
-Saattohoitajana toimiminen edellyttää ihmiseltä, että on sinut kuoleman kanssa ja oikealla tavalla herkkä ihminen, joka osaa lukea ”rivien välistä” ja kysellä kuolevan toiveita. Olisi ihanne, jos kenenkään ei tarvitsisi kuolla yksin, ellei itse sitä halua. Kaikilla ei ole omaisia, tai omaisilla ei ole mahdollisuutta tai halua olla läsnä kuolinhetkellä. Doula on yksi vaihtoehto, joka voi olla läsnä, Erja kuvailee.
-Kuolindoulat ovat vaitiolovelvollisia, eivät edusta mitään uskontokuntaa, eivätkä osallistu hoitotoimenpiteisiin, hän jatkaa ja lisää, että doula toimii kuolevan äänitorvena, pitää hänen puoliaan ja on läsnä tuomassa turvaa vaikka kädestä pitämällä tai silittelemällä, jos kuoleva niin toivoo.
-Jokaisen olisi hyvä täyttää ajoissa Viimeinen tahtoni -vihko, johon voi laittaa omat toiveet, miten haluan että asiat hoidetaan ennen ja jälkeen kuolemani. Varsinkin vanhempien sateenkaari-ihmisten toiveita eivät sukulaiset välttämättä tiedä. Viimeisen tahdon kirjaaminen helpottaa sekä itseä, että omaisia, Erja muistuttaa.
-Siihen voi vaikka kirjoittaa, että haluaa kuunnella rockia virsien sijaan kuollessaan, hän nauraa.
Erjan yritys tarjoaa myös arkkuvaatteita ja uurnia. Vainajia arkkuun valmistellessaan Erjan mielestä kaikki oli kovin valkeaa ja kalpeaa. Toimeen tarttuvana ja värikkäänä ihmisenä hän sai idean alkaa valmistamaan kierrätysmateriaaleista persoonallisia arkkuvaatteita. Niitä valmistuu vanhoista pöytäliinoista, ihmisten itse virkkaamista pitseistä tai vaikka vainajan omasta lempipussilakanasta.
-Kaikki ainutkertaisia ja käsintehtyjä, hän kertoo. Arkkuvaatteiksi voi pukea myös omat lempivaatteet ja vaikka rakkaan ihmisen kutomat villasukat, hän jatkaa.
Erjalta voi tilata myös haluamansa muotoisen uurnan.
-Eräs rekkakuski halusi rekka-auton muotoisen uurnan. Moni haluaa myös linnunpöntön muotoisen, jonka voi tuhkien ripottelemisen jälkeen kiinnittää puuhun lintujen asumukseksi.
-Moni mieltää linnun kuolleen ihmisen viestin tuojaksi, joten siitä sain tämän idean, hän kertoo.
Entä mikä pitää iloisena ja nauravaisena ihmisen, jonka arkeen kuuluu kuolevan vierellä kulkeminen?
-Elämänhalu, vastaa Erja empimättä. Nautin marjastamisesta, pyöräilystä ja ruskasta. Syksyllä tykkään käydä pohjoisessa.
Jaana Nio
