Pekka Mäenpää
Teatteriesityksen katsominen on monipuolinen kokemus.
Samalla kun nautit tai olet nauttimatta tekstistä, ohjauksesta ja näyttelijäsuorituksista, saat nauttia myös kanssakatsojien eläytymisestä juuri näkemääsi ja kuulemaasi.
Näin voi käydä Kulttuuritalo Kivassa, jonne Karolina Blom ja Valtteri Roiha ovat ommelleet mielenkiintoisen kudelman koettuja ja kuviteltuja dialogeja. Kertomansa mukaan jo neljännesvuosisadan toisensa tuntenut kaksikko selvästi viihtyy lavalla keskenään; tai sitten he vaan näyttelevät viihtyvänsä. Yleisö ainakin viihtyy, sillä kaksikko on kirjoittanut itselleen ja toisilleen näytelmään aivan mainiot roolit ja vuorosanat. Ja kun kummallakin riittää taitoa ja karismaa, ei ole väliä ovatko tarinat totta tai tarua.
Salon kulttuurisyksyä piristävä Pari-suhde-teoriaa on tekijöidensä mukaan trilogiaksi kasvavan kokonaisuuden itsenäinen-jatko-osa vuosi sitten nähdylle Hyvä-Paha-Ero –monologille.
Pari-suhde-teoriassa paneudutaan parin tunnin ajan ihmistenvälisiin parisuhteisiin – suunvuoron saavat vuorotellen ja yhtä aikaa molemmat perinteiset sukupuolet.
Kyselin työkavereilta ja yritin googlailla, mikä on se sellainen esitysmuoto, jossa näyttelijät ovat välillä vuorovaikutuksessa yleisöön. No oikeanlaista termiä en löytänyt, mutta juuri sellaista Pari-suhde-teoriaa Kivassa on tarjolla.
On muuten ihan omituista yrittää keksiä kirjoituskoneen ääressä jotain napakkaa tai jopa terävää sanottavaa kaksituntisesta viihde-esityksestä. Viihtymäänhän teatteriin mennään.
Nauroin kun nauratti ja niin teki myös muu yleisö, kun siltä tuntui. Ja aika usein tuntui.
En kerro näytelmän hauskimpia kohtauksia, mutta jos Karon siskosta sai viime syksyn monologissa aivan naurettavan kuvan, en tiedä mitä ajatella hänen äidistään.
Muuta kuin sen, että taitaa olla aika mahtava tyyppi.
