Kokonaan improvisoitu näytelmäkin tarvitsee harjoittelua

Otso Lapila, Emilia Vuorela, Rami Laaksonen ja Arto Lindholm harjoittelivat uudenvuoden aattona improvisoitavaa näytelmää varten viime viikolla.

Salon Teatterista kuuluu kova kätten taputtelu ja nauru. Teatteri itse on jo siirtymässä evakkotiloihin, mutta uudenvuodenaattona vanhoissa tiloissa nähdään vielä viimeisenä esityksenä improvisoitu pitkä näytelmä.

Nyt tiloihin ovat tutustumassa aaton esiintyjät, Improvisaationäytelmäpiiri Silmävode. Tosin näytelmäpiiriläisistäkin kaikille rakennus on entuudestaan tuttu, ainakin katsojan roolissa. Ryhmä alkulämmittelee taputusleikillä, joka ei näytä kovin vakavalta harjoitukselta.

Silmävode on salolainen improvisaatioryhmä, joka aloitti toimintansa kolme vuotta sitten. Koronarajoitukset katkaisivat hyvin alkaneen toiminnan, mutta viimeinen vuosi on jo harjoiteltu säännöllisesti. Ensimmäinen julkinen esiintyminenkin ryhmältä nähtiin viime kesänä Vuohensaaren kesäteatterissa.

Improvisaatioteatteri on monille tuttua esimerkiksi television Vedetään hatusta tai Salon Teatterissakin esitetystä Katastrofi klubista. Ne sisältävät lyhyitä kohtauksia, jotka näyttelijät keksivät, eli improvisoivat lavalla ollessaan. Uudenvuodenaattona Silmävode lupaa kuitenkin improvisoida täysimittaisen näytelmän. Jos koko näytelmä keksitään päästä, miten sitä voi harjoitella etukäteen?
-Silloin juuri pitää harjoitella. Paitsi improvisaation tekniikoita, myös tarinan ja hahmojen rakentamista sekä ennen kaikkea toisten kuuntelemista ja huomioimista, joka on improvisaatiossa tärkeintä, Rami Laaksonen kertoo.

Uudenvuodenaaton esitykselle on sovittu vain tietyt rakenteelliset tekijät. Muuten kaikki tapahtuu siinä hetkessä ja on yhtä yllätystä niin näyttelijöille kuin katsojillekin.
-Se tuntuu aika pelottavalta, kun puuttuu käsikirjoituksen antama tukiverkko, jonka varassa olla lavalla. Se on hyvällä tavalla jännittävää, kun koskaan ei tiedä, mitä tulee vastaan. Ja se on aivan mielettömän hyvä tunne, kun asiat sujuu ja pystyy antamaan ja ottamaan vastaan ideoita ja ryhmä saa aikaan jotain ainutkertaista yhdessä, Maisa Pitkänen sanoo.
-Juuri ne oivallukset mitä sen parin tunnin aikana koetaan. Sinne pudotellaan kaikkia pikkuisia tarinan palasia, joihin toiset voivat tarttua. Sitten kun tuntia myöhemmin vastanäyttelijä tuo takaisin jonkun idean, minkä itse on istuttanut sinne, niin siinä tuntee yhteistä onnistumista, Otso Lapila kuvailee tekemistä.

Vaikka näytelmä itsessään improvisoidaan, liittyy sen tekemiseen paljon etukäteen -sanallisesti tai sanattomasti – sovittuja asioita. Sen takia ryhmä onkin harjoitellut viimeiset viikot Salon Teatterilla. Lavalta on haettu yhteiset rajat, milloin näyttelijä on lavalla ja milloin hän odottaa lavan reunassa. Mukana on myös valoteknikko Arto Halme, joka koittaa pysyä esityksessä mukana. 
-Jos valoilla saadaan tehtyä lisää tilaa, se on hyvä juttu. Mutta kunhan Arska tietää edes missä kohtaa väliaika alkaa ja hän tekee meille pimeyden, sekin riittää, Pasi Mäenpää kuvailee Arton tehtävänkuvaa.

Simone Koivistolta löytyy kokemusta lyhyen impron tekijänä, sekä pitkä kokemus teatterista. Kokemusta koko näytelmän improvisoimisesta ei kuitenkaan ole, ja se houkuttelee mukaan.
-On mahtavaa kertoa tarina, varsinkin kun ei tarinan alkaessa yhtään tiedä mihin se vie. Täytyy vaan luottaa kavereihin ja heittäytyä heidän käsivarsilleen, Koivisto sanoo.

Improvisaationäytelmäpiiri Silmävode esittää: Improvisoitu näytelmä 31.12. klo 19 Salon Teatterilla. 

Salonjokilaakso

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: