”Elämä on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä mitä saa”. Forrest Gump -elokuvassa päähenkilö istuu penkillä odottamassa bussia ja kertoo tarinaansa vaihtuville kuulijoille. Samaa ideaa on myös Kiikalan Kipinöitten hienosti toteutetussa Penkki-näytelmässä.
Työryhmä Koi-Pio, eli Mirka Aapiota ja Simone Koivistoa on kehuttu useampaan kertaan ja monin sanakääntein vuosien varrella, eikä totisesti turhaan. On huomattavasti vaativampaa ja mielenkiintoisempaa rakentaa esitys alusta lähtien käsikirjoitusta myöten kuin esimerkiksi tarttua jonkun artistin musiikkiin ja siihen ympättyyn paperinohueen tarinaan. Kiikalan työryhmän runko on pysynyt melko samana useamman vuoden. Toivottavasti se on hieman helpottanut Koi-Pion isoa työtä.
Tummien sävyjen ja hauskojen kohtausten yhdistäminen on vaikea taiteenlaji, mutta Kiikalassa siinäkin onnistutaan. Penkille istahtavilla on kaikilla tarina kerrottavanaan ja jokainen tarina tavoittaa jonkun tai useamman katsojan. Henkilöhahmoissa on tarttumapintaa ja teksti pitää otteessaan koko näytelmän ajan.
Esimerkkinä mainittakoon Mirka Aapion esittämä Tessa, jonka elämä on kuin suoraan sosiaalisen median tarinoista: kaikki on niin ihanasti ja hyvin, erotaankin ystävinä. Vaikka taatusti tekisi mieli kuristaa toinen hengiltä. Tai Venla Viisasen Olivia, jolta on kaikki jäänyt vähän keskeneräiseksi ja jonka elämän tragedia on ollut asema erityislapsen sisarena. Ainoa hieman etäisemmäksi jäävä kohtalo on Kikka Valkeisen sinänsä koskettavasti tulkitsema Ebba, johtuen lähinnä siitä, että hahmoa tarinoineen ei ole täysin onnistuttu liittämään juoneen.
Kipinöitten näytelmissä on viime vuosina ollut paljon musiikkia ja linja jatkuu Penkissäkin. Varsinainen musiikki-velho on Sanna Räisänen, joka soittaa useampaa instrumenttia, laulaa upeasti ja lienee myös muutaman hienon stemman takana. Samanlainen taituri tanssipuolella on koreografi Venla Viisanen, joka ei päästä itseään eikä kanssanäyttelijöitään liikunnallisesti helpolla. Eikä ihan joka Seuratalolla vedetä Carmenin Habaneraa keskellä metsäkulisseja, Venla taipuu todella taitavasti siihenkin. Muutakin klassista esityksessä nähdään, mutta jätetään se yllätykseksi. Seuraavaa kesää ajatellen toivoisin, että lauluista olisi luettelo käsiohjelmassa. Näytelmässä on useampia kauniita, mutta suhteellisen tuntemattomia kappaleita ja olisi kiinnostavaa tietää niitten nimet.
Kipinöitten näyttelijät hallitsevat sekä laulun että näyttämötyöskentelyn. Erityisen onnistunut oli Anne Karhusen uskottavasti ja rauhallisesti esitetty äitihahmo. Simone Koiviston Vappu-rooliin oli kirjoitettu näytelmän hauskimmat repliikit, eikä tätä käsikirjoittaja-ohjaaja-näyttelijää voi kuin ihailla.
Näytelmän nauhalta tulevista alkusanoista on nostettava vielä huomautus, joka jokaisen teatterikatsojan kannattaa painaa mieleensä: Nyt ei ole älypuhelinaika, nyt on teatteriaika!
Esityksiä Kiikalan seuratalolla ti 9.7. asti.
PENKKI – Perhepiknik kaikilla mausteilla
Käsikirjoitus ja ohjaus: Koi-Pio.
Työryhmä: Sanna Räisänen, Simone Koivisto, Mirka Aapio, Kikka Valkeinen, Venla Viisanen, Anne Karhunen
Elina Koskinen