Marita Ahlqvist viettää äitienpäivää lastensa perheiden kanssa

Hanna, Marita, Kaisu ja Hilja vihtyvät toistensa seurassa arkisin ja pyhäisin.

Salolainen Marita Ahlqvist (81) nauttii eläkepäivistään.

Lapset, lapsenlapset ja heidän lapsensa ovat isomummun ilona usein arkena ja luonnollisesti myös äitienpäivänä.

Ahlqvist nauraa äitienpäivien olevan joka vuosi iloisia perhejuhlia. Hänen neljästä aikuisesta lapsestaan kolmella on niin ikään neljä lasta; iso perhe viihtyy isomummun seurassa erilaisissa kokoonpanoissa.

– Sain ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana. Toinen lapsi syntyi ollessani 19 vuotias. Synnytys oli niin nopea, että vauva tuli maailmaan autossamme Perniössä Kisakallion tanssilavan tienhaarassa. Mieheni sai toimia kätilönä, Ahlqvist muistelee Hannan, Kaisun ja Hiljan kuunnellessa tuttua tarinaa ties kuinka monennen kerran.

Ensimmäinen synnytyskään ei kauaa vienyt, sillä hoitajat olivat naurahtaneet jotain kahvitauon keskeytymisestä.

Kolmas lapsi päätti taas yllättää.

– Pääsin sairaalaan jonkinlaiseen odotushuoneeseen. Siellä olin itsekseni, kun lapsi halusi syntyä ja niin kävikin. Istuin siellä vauva sylissäni, kun kätilöt ehtivät paikalle.

Maalta Perniöstä Saloon kymmenisen vuotta sitten yhdessä jo edesmenneen miehensä kanssa muuttanut Ahlqvist kertoo viihtyvänsä keskustan kerrostalokodissaan.

– Lapset perheineen ovat lähellä ja minulla on monenlaisia harrastuksia. Perniöläisiä ystäviäni tapaan edelleen säännöllisesti.

Tytär Hanna Kesänen (63) kuvailee äitiään nopealiikkeiseksi ihmiseksi. Sisarusparven neljäs lapsi ehti maailmaan äidin ollessa kolmikymppinen.

Hannan tytär Kaisu (29) nyökkäilee yksivuotias Hilja sylissään ja korjaa sekä isomummun että äitinsä iän oikeaksi. Kumpikin kun kertoo, paljonko täyttää seuraavaksi.

Ahlqvist muistelee kotitilan pitoa Perniössä mukavana mutta työntäyteisenä aikana. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen töitä löytyi kymmeneksi vuodeksi Perniön vastaanottokeskuksesta.

Marita Ahlqvist esittelee Perniön emännän puvun saanutta nukkea.

– Siellä oli työajat, paljon työkavereita ja palkkakin tuli säännöllisesti, Ahlqvist naurahtaa.

Isomummu kertoo viihtyvänsä Salon kirjastossa, joskus jopa päivittäin.

– Olin aikanaan Perniössä runopiirissä ja jatkoin harrastusta Salossa. Salon uudessa seurakuntatalossa käyn tuolijumpassa ja Lehmirannassa vesijumpassa.

Mieluista tekemistä ovat myös käsityöt ja Perniön nukke, joka on Perniön emännän muinaispuvun pienoismalli.

– Teimme aikanaan ensimmäisen Perniön emännän muinaispuvun itsellemme, ja kudoimme siihen kankaat. Myöhemmin perustimme Nukketoimikunnan, jossa aloimme rustata nukeille Perniön emännän pukuja. Kokoonnumme Levolassa ja puemme nuket yhdessä.

Ahlqvistin huumorintaju saa kuulijan hyvälle tuulelle, vaikka puhuttaisiin vakavammistakin asioista. Hän kertoo olleensa terve, kunnes kävi ajokorttia varten lääkärissä tasavuositarkastuksessa.

Pekka Mäenpää

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: