
Reija Palttala
Mathilda Design 2019 -näyttely avautui viime viikolla kauppakeskus Plazan 2. kerroksessa, jossa se on nähtävissä 19. syyskuuta asti. Näyttelyn lähtökohtana oli vanhojen kangaspuiden osat, joista 11 näyttelyyn kutsuttua tekijää valmisti design-teoksen oman näkemyksensä mukaan.
Näyttelyä seuraavat tapahtumat ovat Design markkinat 21. syyskuuta Mathildedalin ruukkitehtaiden kankivarastossa sekä Mathildan Marinassa järjestettävä huutokauppa, jossa kaikki näyttelyn teokset myydään ja huutokaupan tuotto lahjoitetaan Itämeren suojeluun.
Tekijöinä näyttelyssä ovat mukana Piia ja Mikko Aaltonen, Erja Alanko, Lotta-Pia Kallio, Johanna Kunelius, Lasse Laine, Hannele Ruponen, Petri Salmela, Matti Söderkultalahti, Tarmo Thurström ja Hermanni Vuorisalo.
Mainiota oli havaita, miten erilaisia teoksia vanhojen kangaspuiden osista oli suunniteltu ja valmistettu. Yhteisenä ajatuksena näkyi silti selkeänä kierrätysmateriaalien käytön ja kierrätysidean suosiminen ekologisena periaatteena myös tämän näyttelyn ulkopuolella. Luovuudesta ei siitä huolimatta ole tingitty millään tavoin.
Porvoossa asuvan tekstiilitaiteilijan Johanna Kuneliuksen leikkisässä kaksiosaisessa design-teoksessa on käytetty kangaspuiden osista niisiä ja pirtaa. Kahdesta teoksesta koostuvassa työssä toinen on nimeltään ”Niiden malja” ja siinä on käytetty kangaspuiden niiden lisäksi vanhaa lampunvarjostinta ja puupalikoita. Maljan erikoisuus piilee siinä, ettei siinä ole lainkaan pohjaa.
– Toinen työ lähti oikeastaan omista tarpeista. Itselläni on tosi paljon koruja ja on aina ongelma, mihin ne laittaisi. Teinkin pirrasta sitten tällaisen korutelineen.
Kuneliuksella on itsellään selkeän ympäristötietoinen ote taiteen tekemiseen. Monet materiaalit hän hankkii muiden muassa kirpputoreilta.
– Kun maailmassa on jo niin paljon kaikkea, miksi luoda vielä lisää. Siksi pyrin käyttämään osin myös sellaista roskaksi joutuvaa materiaalia, vaikkapa rikkinäisiä kumisaappaita tai erinäistä muoviroskaa, Kunelius sanoo.
Useita taideapurahoja viime aikoina saaneena hän on voinut toteuttaa myös vähän isompia taideprojekteja, kuten vuoden kestänyt kierrätyspenkki-projekti.
– Kiersin ympäri Suomea ja tein erilaisiin julkisiin tiloihin penkkejä, tuunasin esimerkiksi puistonpenkkejä ja kauppakeskusten penkkejä. Pohjarakenteena on olemassa oleva penkki ja se verhoillaan uudestaan erilaisilla materiaaleilla. Lähtökohtana on yhteisöllinen ajatus. Esimerkiksi näissä menin materiaalien kanssa kohdepaikkaan ja rakensin teoksen vasta paikan päällä. Eli teos syntyy siinä tietyssä ympäristössä ja jossain määrin vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, Kunelius kertoo.
Avajaisiin mukaan tullut Johanna Kuneliuksen 7-vuotias Niila-poika kertoo myös tehneensä kotona äidin teosprojektin innoittamana kännykkätelineen. Virkkaamistakin Niila on ehtinyt ennakkoluulottomasti harjoitella.
Turkulainen Uuden muotoilun yhdistyksen puheenjohtaja Hermanni Vuorisalo on suunnitellut ja valmistanut näyttelyyn design-teoksen, jossa kangaspuiden vipuset ovat saaneet uuden elämän. Moniosaisen teoksen graafisen suunnittelun on tehnyt Vuorisalon yhteistyökumppani Leena Lumiaho voimaeläinhahmoineen. Vuorisalo on valmistanut vipusista myös kaarimuotoisen jakkaran.
– Tykkäsin vipusissa siitä ajatuksesta, että niissä menee reiät jo valmiiksi läpi, joten niistä saa tehtyä ikään kuin kaunista mattoa. Käytin osat jakkaran lisäksi seinäteokseen, eli puuryijyyn, Vuorisalo kuvailee.
Puisen seinäryijyn voimaeläimistä Hermanni Vuorisalo valitsee omaksi voimaeläinhahmokseen pöllön.
– Koen sen rauhallisena, kaikkitietävänä ja kärsivällisenä. Olen itse aika tarkkaileva ihminen, ja pöllö on ehkä itselleni viesti siitä, että ymmärrän olla paikallani. Joskus tuntuu, että vauhti kasvaa juostessa. On tärkeää muistaa rauhallisuus ja pysähtyminen. Sellainen tietoinen läsnäolo on mielestäni tarpeellinen ihan jokaiselle. Voimaeläinjuttu teokseen tuli siitä, että halusin tehdä jotakin niihin liittyvää. Ihastuin Leena Lumiahon graafiseen tyyliin, ja tämä on nyt ensimmäinen paikka missä näitä voimaeläimiä on omien töideni yhteydessä, Vuorisalo kertoo.
Muotoilijan koulutuksen omaava Vuorisalo on luonut oman muotoilubrändin, jonka parissa tekee parhaillaan töitä. Myös kansainväliset yhteydet ovat tulossa vahvasti toimintaan mukaan. Erityisesti hänen suunnittelemansa ja valmistamansa puiset solmiot ovat saaneet suuren suosion.
Graafikko Petri Salmela Helsingistä on valinnut oman design-teoksensa pohjaksi kangaspuiden pingottimen, ja tehnyt sen yhteyteen vanhoista raanuista karhunlangalla sidotun tekstiiliveistoksen, joka koostuu kolmesta osasta.
– Teosidea on peräisin siitä, että olin sisustanut Matildankartanon tilan, ja verhosin tilan kaikki tuolit raanuilla. Tutustuin silloin käsityöhön ja verhoiluun ensimmäistä kertaa. Samoihin aikoihin olin myös kauhean kiireinen ja stressaantunut, eli pingottunut. Katsoin kangaspuiden pingottimen piikkejä ja ajattelin, että nyt haluan rentoutua. Ensin ajattelin tehdä pingottimesta valaisimen, käyttöesineen, mutta päätinkin tehdä ihan taide-esineen, tällaisen tekstiiliveistoksen. Tavallaan olen siis muotoillut raanun uudestaan, Salmela kuvailee.
Ympäristöideologia liittyy Petri Salmelalla sekä hänen elämäntapaansa että työskentelyyn design-suunnittelun parissa.
– Kuluttamisessa ja tuotesuunnittelussa on itselläni se ajatus, että tarvitseeko maailma lisää tavaraa, tai ainakin ne voi tehdä kierrätyksestä. Esimerkiksi Matildankartanossa käytin pääosin kierrätystavaraa. Verhoilua tehdessäni huomasin, miten hienoa käsityö on, miten se kestää aikaa, ja miten paljon tällainen raanu vaatii työtä. Nyt annoin tässä näyttelyssä raanuille uuden mahdollisuuden. Kyllähän meidänkin pitäisi lopettaa pingottaminen, kokeilla jotakin uutta ja vähän relata, Salmela sanoo.
