Salolainen paluumuuttaja Nina Malin nauttii asumisesta Salon keskustassa pikkukaupungin rauhassa.
Malinin vasta itselleen hankkima vuonna 1938 rakennettu omakotitalo sijaitsee kilometrin päässä torista. Kaikki on lähellä, mutta Helsingin melu ja kiire jossain kaukana.
– Kaipasin pikkukaupungin rauhaa ja sujuvuutta, kun Helsingissä kaikkeen matkantekoon meni niin paljon aikaa. Halusin myös talon ja puutarhan ja tämä unelma löytyi ilokseni synnyinkaupungistani Salosta.
Malin on asunut viimeiset 30 vuotta pääkaupunkiseudulla. Kuukausia jatkunut etätyö antoi monen muun tavoin mahdollisuuden pohtia asumista uudella tavalla. Muutto Helsingistä Saloon muuttui todeksi tämän vuoden tammikuussa.
Vuonna 1967 Salon aluesairaalassa syntyneen ja 1986 Laurin lukiosta ylioppilaaksi päässeen Malinin ympyrä on sulkeutunut.
– Lomailin kesällä 2020 Perniössä, kun minut yllätti ajatus muutosta Saloon. Nyt minulla on täällä pieni, suloinen, vanha talo, jossa teen remonttia vanhan talon henkeä kunnioittaen. Teen itse sen, mitä osaan ja opin, timpuri tekee loput.
Malinin mukaan reilun puolen vuoden asumisen jälkeen valmista, tai lähes valmista, on olohuoneessa, makuuhuoneessa ja yläkerran huoneessa. Portaikko ja eteinen, kuisti ja keittiö odottavat vielä tekemistään.
– Remontillani on yksi ainoa aikataulu: ei ole aikataulua. Hämmästyttävän hyvin siedän keskeneräisyyttä. Vaikka kaikki ei olekaan ihan valmista, niin olen kuitenkin rakentanut tästä kotini. Puulattiat ja perinteiset paperitapetit kuuluvat kotiini, jolle olen antanut nimeksi Sinilintu.
Malinin mukaan puutarha tekee ihmisen onnelliseksi.
– Keväästä syksyyn olen siirtänyt talon remontointia hiukan sivuun, koska olen halunnut keskittyä puutarhahommiin. Olen leikannut ja istuttanut, tehnyt perennapenkkiä ja vaikka mitä.
Oman pihan kesähuoneena ja paratiisina on osittain katettu patio.
– Pihassani on myös ihana puutarhalampi, jossa lumpeet ovat kukkineet koko kesän ja edelleen lokakuussa. Pihan omasta kaivosta saan kasteluveden.
Paluumuuttajan paratiisissa komentoa pitää 11-vuotias chihuahua Piko. Isokokoinen (4,5kg) poika puuhaa emäntänsä kanssa pihalla: haukkuu oravia ja kummastelee siilejä sekä ilmoittaa kulmakunnan muille koirille, että tämä on hänen reviirinsä.
Muuten Piko haukkuu todella vähän.
– Koen Salon ihanana ja rauhallisena kaupunkina, jossa kaikki on sujuvasti lähellä. Asun kätevästi keskustan liepeillä, torille on matkaa kilometrin verran, bussi- ja juna-asemalle vähemmän. Kaikkia kauppoja ja palveluita ei löydy ja aukioloajat ovat suppeammat, mutta se ei haittaa. Sujuvuus menee kaiken edelle.
Nyt kokoontumisrajoitusten ja muiden poikkeusolojen päättyessä on ollut sopiva hetki hakeutua harrastusten pariin.
– Elämä asettuu nyt hyvällä tavalla omiin uomiinsa. Täällä pienessä ihanassa kaupungissa on hyvä asua, elää ja hengittää.
Pajula, Ollikkala, Kivenlahti, Alppila, Vartiokylä, Kauniainen
Nina Malin haluaa kertoa salolaisille ja muillekin, kuinka hyvä kaupunki Salo on asua ja elää. Hän otti yhteyttä Salonjokilaaksoon ja kertoi haluavansa kirjoittaa asiasta.
– Synnyin tähän maailmaan syksyllä 1967. Minut kiikutettiin ensimmäiseen kotiini Salonjoen varrella olevaan omakotitalon yläkertaan. Siitä muutimme kerrostaloon, kun olin yhden vuoden ikäinen. Koulutaipaleeni aloitin Pajulan kansakoulussa vuonna 1974; peruskoulu-uudistus valui Lapista eteläiseen Suomeen. Minusta on jotenkin mahtavaa, että ensimmäisen ja toisen luokan todistuksissani lukee kansakoulu.
Isä rakensi omakotitalon Ollikkalaan, jonne muutettiin Ninan ollessa kahdeksanvuotias. Kolmas luokka alkoi Isokylän kyläkoulun yhdysluokassa. Kuudennella luokalla oli edessä siirtyminen vastavalmistuneeseen Ollikkalan kouluun, jossa luokalla oli 12 oppilasta.
– Yläasteen ja lukion kävin Laurissa. Penkkareissa meidän luokkamme tytöt olivat pukeutuneet lumiukoiksi ja pojat sioiksi. Ylioppilaslakin painoin päähäni aurinkoisena toukokuun päivänä 1986.
Lukion jälkeen meni hetki Saksassa aupairina ja sen jälkeen eri opinahjoissa. Kesäkuussa 1990 oli suuntana pääkaupunkiseutu.
– Kaksi vuotta asuin Espoon Kivenlahdessa, sen jälkeen olen asunut Helsingissä Alppilassa, välissä Englannissa, toisen kerran Alppilassa, Roihuvuoressa ja kahdessa kodissa Vartiokylässä.
Nina on opiskellut ravitsemusteknikoksi, suorittanut MKT-tutkinnon, lukenut markkinointiviestintää ja viestintää. Työpaikkoina ovat olleet niin konttoritarvikeliike kuin leipomon markkinointi ja Joulupukin Maailma, kenkien maahantuonti ja lääkäriasemalla.
– Olen aina kokenut tärkeäksi uskoa siihen mitä teen, kuten siis vaikkapa Joulupukkiin.
Tähän asti viimeisin askel oli opiskella töiden ohella työnohjaajaksi.
– Valmistuin toukokuussa 2019. Tällä hetkellä olen töissä pienessä konsulttitoimistossa, joka on erikoistunut kaupallisten kiinteistöjen kehittämiseen. Teen kaiken työni etänä kotona – täältä Salosta käsin, Malin kertoo.
