Samppalinnan kesäteatteri taiteellisen johtajansa Jukka Nylundin kanssa tuo jälleen suuren maailman musikaalin pyörivän katsomonsa huomaan ja Turun tunnetuimman tuulimyllyn juurelle. Nyt mennään perinteisillä ja isoilla musikaalikappaleilla menneen ajan rikollisten romantisoinnin ääreen: Bonnie & Clyde on perinteisen viihdyttävää, isoa amerikkalaista musikaalia kuin vain olla ja voi.
Tarinan pohja on kaukana edellä mainitusta. Bonnie Parker ja Clyde Barrow on yksi tunnetuin rikollispariskunta populaarikulttuurin historiassa. Lyhyen ja myrskyisän rakkaustarinan seurauksena ryöstöjen sarjat, murhat ja muut teot aiheuttivat suuren laman aikaan Amerikassa nykyajastakin tutun ilmiön, jossa rikollisia ihannoidaan ja heistä tulee jopa tähtiä, joiden nimikirjoituksia janotaan. Selfieaikakaudella sosiaalinen media olisi varmasti täynnä näiden rikollisten yhteiskuvia faniensa kanssa.
Rikollisen röyhkeä musikaali on mainoslause, jolla musikaalia myydään. Rikoksia tehdään ja pyssyt paukkuvat, ja tarina soljuu jouhevasti viihdyttäen katsojaansa. Taitavat lapsinäyttelijät pohjustavat päähahmojen syntytarinaa. Isoilla perinteisillä musikaalikappaleilla on mukaansatempaava vaikutus. Frank Wildhornin sävellykset ovat toimineet ennenkin, kuten Jekyll & Hyde -musikaalin nähneet tietävät.
Lavalla nähdään hyvää laulua, näyttäviä koreografioita ja hyviä musikaaliesityksiä ylipäätään. Varsinkin Marketta Tikkasen Bonnie ja Aleksi Aromaan Saarnaaja erottuvat edukseen. Clydea esittävä kiltinoloinen Karlo Haapiainen on oiva valinta pääosaan. Vanhojen valokuvien perusteella alkuperäinen Clyde ei näyttänyt mukavaa naapurinherraa pahemmalta tyypiltä.
Samppalinnan Bonnie & Clyde on tyylipuhdas iso musikaali suoraan Amerikasta. Se näyttää hyvältä, se kuulostaa hyvältä ja katsoja viihtyy näkemänsä parissa helposti kestonsa ajan.
Teoksen ongelmat tulevat oikeastaan jälkipohdinnan kautta. Käsiohjelmassakin ohjaaja mainitsee median roolin aikoinaan rikollispariskunnan romantisoinnissa. Kerrotaan, että lehdistö maksoi osan hautajaiskuluista. Niin paljon lehdet tienasivat Bonnien ja Clyden tekojen kertomisesta sivuillansa.
Bonnie & Clyde -ilmiö oli ensimmäisiä laatuaan nykyaikanakin tutusta ilmiöstä, jossa rikollisten elämänkerrat, true crime-podcastit ja muut uppoavat suureen yleisöön kuin häkä. Välikevennyksenä voidaankin pohtia, nähdäänkö vajaan 100 vuoden päästä suomalainen kantaesitys Katiska-musikaali. Tai Ilpo Larhasta, josta tosin juuri on tehty isonrahan suomalainen tv-sarja.
Noin sata vuotta siis nähtävästi tarvitaan, että suomalainen kesäteatteriyleisö todistaa viihteen muodossa vastaavia tapahtumia musikaalin muodossa. Tässä ilmenee myös tekstin heikoimmat osiot: hahmojen syvyyttä tekojen aiheuttaman syyllisyyden tai moraalisen pohdinnan osaa sivutaan pinnallisesti ja nopeasti, kunnes on aika siirtyä eteenpäin kohti vääjäämätöntä.
Ehkä pieni dokumentaarisuuden lisäys olisi siis voinut olla hyvä lisä, tai tuoda paremmin ilmi se että kyseessä oli ihmisiä tappanut joukkio, jotka tekivät itseoikeuttamiaan hirmutekoja toisia ihmisiä kohtaan. Mitä näiden iskujen kohteeksi joutuneiden jälkeläiset ajattelivat, jos näkivät kyseisen musikaalin teatterinlavalla Yhdysvalloissa?
Barrown jengin tarina mennään pikakelauksella toisella puoliskolla alkuperäistarinaan nähden, eikä kaikkia Barrown jengin jäseniä, taikka tapahtumia kerrata musikaalissa. Keskiössä on rakastavaiset, niinkin turvallisesti ja viihdyttävästi. Mikä toki on musikaaleissa takuuvarma juttu.
Jos nämä mussuttamani ongelmat eivät tule sinulle mieleesi musikaalia katsellessa, niin todennäköisesti olet juuri nähnyt hyvän ja viihdyttävän musikaalin, joka on taidokkaasti tehty kesäteatteriin.
Lehtemme jakelualueen näkökulmasta mainittakoon, että musikaalin naamioinnin suunnittelusta vastaa salolaislähtöinen Aki-Matti Kallio ja lapsinäyttelijöiden ohjaajana toimii paimiolaislähtöinen Esteri Seppälä.
Kimmo Lehto
Käsikirjoitus: Ivan Menchell, Sanat: Don Black, Musiikki: Frank Wildhorn, Ohjaus ja suomennos: Jukka Nylund, Kapellimestari: Ville Myllykoski, Koreografia: Chris Whittaker, Lavastus: Mika Haaranen, Pukusuunnittelu: Heidi Wikar, Naamioinnin suunnittelu: Aki-Matti Kallio, Kuvat: Otto-Ville Väätäinen. Rooleissa: Clyde Barrow: Karlo Haapiainen, Bonnie Parker: Marketta Tikkanen, Blanche Barrow: Maria Lund, Buck Barrow: Jonas Saari, Ted Hinton: Miko Helppi, Saarnaaja/Ensemble: Aleksi Aromaa, Emma Parker/Stella/Kuvernööri Ferguson: Tiina Peltonen, Sheriffi Schmid/Ensemble: Mikael Haavisto, Frank Hamer/Ensemble: Pekka Hiltunen, Cumie Barrow/Ensemble: Saara Östman, Trish/Ensemble: Tinja Taipale, Bob Alcorn/Ensemble: Petja Pulkkinen, Eleanor/Ensemble: Ella Vähäpassi, Ensemble: Katariina Särkijärvi, Nuori Bonnie: Iina-Emilia Sokka/Ethel Ånäs, Nuori Clyde: Viljami Nurmi/Ralf Nyberg
