Nelli Spännäri
16-vuotiaan Olga Yli-Hakulan kesätyö oli tänä vuonna vähän erilainen. Hän oli kaksi viikkoa virikeohjaajana Halikkokodissa. Olga piti päivittäin kolme tuntia seuraa kodin asukkaille. Hän soitti pianoa tai ukulelea, luki heidän kanssaan päivän lehtiä tai ihan vaan vaihtoi kuulumisia.
Olga löysi työn 4H-yhdistyksen kautta, joka työllisti tänä kesänä seitsemän nuorta salolaisiin hoivakoteihin. Nuoria on Halikko-kodin lisäksi töissä Alppikodissa, Alholan hoivakodissa, Paukkulakodissa, Vuorelassa ja Kukonkallion hoivakodissa. Olga kokee, että kesätyö oli opettavainen kokemus.
-Sain tehdä työtä, joka tuottaa iloa muille ihmisille. Olen oppinut arvostamaan ikäihmisiä enemmän. Heidän tarinansa ovat mielenkiintoisia, olen päässyt kuulemaan mitä he ovat kokeneet elämässä, Olga kertoo.
Puheenaiheet ovat vaihdelleet perinteisestä säästä aina vanhusten omaan elämään ja sen vaiheisiin. Olga on otettu ilolla vastaan hoitokodissa sekä vanhusten että henkilökunnan toimesta. Hän sai jopa lempinimen ”pitkähiuksinen tyttö”.
Juttelupöydän ääreen on muodostunut oma porukkansa, jonka Olga kokee sellaisena, jota voisi käydä tervehtimässä myös töiden loppumisen jälkeen. Mieleenpainuvimmaksi hetkeksi Olga kuitenkin nimeää sänkypotilaille soittamisen.
-Välillä olen kohdannut ihmisiä, jotka eivät pysty kommunikoimaan, mutta soittaessani heille ukulelea he pystyvät laulamaan ja hyräilemään.
Aluksi Olga pelkäsi olevansa asukkaille riittämätön, mutta tämä huoli haihtui pian. Juttelupöydän ääressä nyökytellään hymyssä suin, kun kysytään onko Olga ollut mielekästä seuraa.
-Mukavaa on ollut, vakuuttaa pöydän päässä istuva Helmi Lehtinen.
Tällaista kesätyötä Olga voisi harkita toistekin.
-Tämä on sellaista työtä, jota voisin tehdä toistekin: hyvin leppoisaa. Jotkut näistä ihmisistä ovat kuitenkin sellaisia, joilla ei käy omaisia. Opin, kuinka hyväsydämisiä ihmisiä he ovat.
