Pekka Mäenpää
Vuohensaaren kesäteatterissa lauantaina ensi-iltansa saanut musikaali Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen vie katsojansa hetkeksi kauas nykyhetkestä – kiertolaiselämää viettävien vankkurien matkaan.
Kaksi ja puoli tuntia kestävä musikaali on aikansa tarina; se kertoo maailmasta joka oli reilut sata vuotta sitten yksille hyvä ja toisille paha – aivan kuten nyt on ja ilmeisesti aina.
Kun tarina kertoo vapaudesta, rakkaudesta ja kuolemasta; sanat ovat suuria ja niin myös tunteet.
Kaikkea niitä koetaan Vuohensaaressa, jossa lähes 30-henkinen näyttelijäryhmä tekee ohjaaja Peter Nybergin ohjauksessa upean kokonaisuuden. Näyttelijöiden lisäksi isoa tuotantoa on tekemässä niin iso ja monitaitoinen työryhmä, että tekijöitä kutsuttiin ainakin kolmessa osassa lavalle vastaanottamaan ensi-iltayleisön kiitoksia. Ilman käsikirjoitusta ja harjoittelua aina jotain voi unohtua.
Mutta tämän hauskan yksityiskohdan esiin nostaminen kertoo siitä, että Salon teatterin kesäryhmä on tehnyt taas töitä keskittyen; taidolla ja sydämellä. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon ja kiitettävääkin ainakin kolmenkymmenen lauseen verran.
Sanottakoon tämä nyt helposti ja ymmärrettävästi: Vuohensaaressa nähdään upeasti tehty kesäteatteriesitys niin monen rakastamasta klassikosta. Asian paremmin tunteva vieruskaveri vahvisti vielä omia tuntemuksiani kiittelemällä näyttelijöiden laulutaitoa ja -tulkintaa.
Hiekka pöllysi intensiivisen tanssin voimasta ja ilon ja surun kyyneleet valuivat hetkittäin niin näyttämöllä kuin katsomossa. Laulut oli treenattu taiten ja tanssit soljuivat kuten oli tarkoitus.
Jerry Sarlinin (Zobar) hevosvaras on villi ja vapaa mustalaisnuorukainen, jonka elämässä rakkaus, ystävyys ja suku ovat aluksi vain turvasatamia hetkellistä pysähtymistä varten. Sarlinin taitava ja mukaansatempaava tulkinta tarkoittaa monia mustelmia tiukan kahden viikon näytäntöjakson aikana. Mutta ne ovat sen arvoisia.
Zobarin elämän katseellaan ja kultaisilla kuolaimilla muuttava kuvankaunis Radda on Vilma Koskelan tulkitsemana luonteeltaan hurja kuten rakastettunsakin. Näytelmässä kuullaan paljon kielikuvia, joihin muun muassa Bubulja (Mikko Alm) hermostuu taistellessaan ystävänsä Zobarin elämän ja vapauden puolesta.
Vapaus, rakkaus ja kuolema kulkevat Vuohensaaressa mustalaisleirin matkassa alusta loppuun. Vahvoja tunteita tulkitsevat ansiokkaasti myös Zobarin sisarta Rusalinaa esittävä Esteri Seppälä ja varttuneen mustalaisnoita Isergilin vaatteisiin ja aatteisiin pukeutunut Elina Leikkonen.
Ja vielä kerran; kiitos ihan jokaiselle tekijälle matkasta kauas Karpaattien vuorille ja aroille.
Mustalaisheimon vanhin Makartsudra (Tommy Haakana) ja Zobarin isä (Heimo Heikkonen) pohtivat nuoren hurjapäisen Zobarin elämänhetkeä kaiken ollessa nuorukaiselle vielä edessä ja mahdollista. Vanhat ja viisaat miehet näkevät nuoressa Zobarissa ehkä itsensä kauan sitten. Vapaan vaeltajan elämä on oleva kaunis.
”Hän on valinnut hyvän osan. Hän kulkee ja katselee ja sitten käy pitkäkseen ja kuolee”.
Esitykset jatkuvat Vuohensaaressa 16.8. saakka.
