Kiikalan Seuratalolla kajahtaa niin laulu kuin pillin vihellyskin, kun kuuden kummallisen naisen metsäretki alkaa. Musikaali ”Tuu tanssimaan” on nimensä mukainen.
Teatteriyhdistys Kiikalan KiPiNöiden tämänvuotinen kesänäytelmä on ihmisläheinen kudelma tavallisen elämän iloista ja suruista. Eri lähtökohdat, erilaiset perhetaustat ja kokemukset muovaavat meistä jokaista ja ajavat toisinaan yllättäviin tilanteisiin. Siitä tässäkin kesäteatterinäytelmässä on kyse. Kaikki kääntyy lopulta hyväksi, tai ainakin ymmärrys omasta elämäntarinasta näyttäytyy ajoin hyväksyvänä ja lohdullisena.
Seuratalon perinteikäs, vanhan koulun liikuntasalista mielikuvia tuova miljöö sopii kesäteatteriesityksiin hienosti. Tunnelma on hyvällä tapaa nostalginen, eikä näissä oloissa tarvitse pelätä sadetta tai hyttysiä –onneksi makkaratarjoilu on sentään taattu.
Äänentoisto on sujuvaa, mutta välillä voimakkuudeltaan mukavuuden ylärajoilla, mikä johtuu suljetusta tilasta. Valoefektit ja tunnelma ovat Kiikalassa onnistuneet hyvin, eikä discopallon välkettäkään ole unohdettu.
Yökerhotunnelmaa metsäretkellä? No, miksipä ei. Nämä naiset eivät välitä kätkeä sarviaan.
Näytelmän punaisena lankana on yksinkertainen tarina naisista, joista kukin on päätynyt samalle metsäretkelle erinäisistä syistä. Osa tarkoituksella, toiset enemmän tai vähemmän vahingossa. Lopulta kyseinen asetelma jää lähinnä taustalle yksittäisten hahmojen omien elämäntarinoiden kuljettaessa näytelmää. Ja lopussa odottaa, kas kummaa, juonenkäänne.
Ei tosin ehkä ihan sellainen kuin ensimmäisenä odottaisi.
Näytelmässä esiintyvät hahmot ovat kaikki keskenään erilaisia, missä sen viehätys piilee. Moni elämäntarinoista paljastuva seikka on ennalta-arvattava, mutta niin ne ovat suurimmalla osalla meistä tavallisista ihmisistä. Näytelmän aikana lauletaan paljon – mistä on annettava kenties eniten kiitosta KiPiNöiden kaartille. Tulkinnat ovat sujuvia, ja useimmat kappalevalinnat solahtavat hyvin osaksi tarinaa.
Varsinkin Venla Viisasen soolot ylipirteänä Kontulan tyttönä, joka rakastaa laulaa, on annettava kehuja. Rooli on luultavasti hahmoista vaikeimpia, vaikka vastaavasti Anne Karhusen esittämä hieno rouva on omalla tavallaan samastuttavimpia. Missä on se tälle sinkkumatkalle luvattu spa-osasto?
Ensimmäinen puoliaika käynnistyy hieman hitaasti, mutta piirre on yleinen monille teatterinäytelmille ennen tarinan maailmaan jyvälle pääsemistä. Loppua kohden tunnelma alkaakin olla jo hilpeä ja hahmot näyttäytyvät kokonaisempina.
Kaikkinensa kyseessä on mukava, hyvänmielen näytelmä, vaikka tummia sävyjä puskeekin lupauksen mukaisesti pintaan aika ajoin. Mutta siitähän elämän tanssissa juuri on kysymys.
Käsikirjoittajaduo Koi-Piota lainaten:
”Lopulta meitä ei määritä meidän tekemiset tai sanomiset, tai toisten tekemiset tai sanomiset meitä kohtaan. Jokainen saa erilaiset pelimerkit elämäänsä, mutta ratkaisevaa on se, kuinka ne käyttää. Ihmisyys on rakkautta itseä ja muita kohtaan, anteeksi pyytämistä ja anteeksi saamista, oman itsensä ja muiden hyväksymistä. Ja antautumista kaikelle tälle.”
Kiikalan Seuratalolla nähdään näytelmän esityksiä sunnuntaihin 16.7. asti.
Melissa Koponen
