Juuri syntymäpäiviään viettänyt Hanna Matilainen, lempinimeltään Morre, kuvailee elämänsä kulkua.
-Olin koulussa se rasittava oppilas, joka kirjoitti monen sivun pituisia aineita kesälomastaan. Opettajat olivat varmasti pulassa kun joutuivat lukemaan niin pitkiä tekstejä usein, Matilainen naurahtaa.
Fantasiakirjallisuudesta kiinnostunut lapsi halusi isona kirjailijaksi, mutta ymmärsi jo nuorena, ettei sillä pysty elättämään itseään, ainakaan Suomessa.
-Kirjoitin itseni ylioppilaaksi aikuislukiosta, ja päätin haluavani äidinkielen opettajaksi. Luin yliopistossa kirjallisuutta, mutta en saanut suomen kielen sivuaineoikeutta. Aloin kuitenkin tekemään talkoohommia Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajille. Pian sen jälkeen kustantaja otti minuun yhteyttä, ja päädyin työskentelemään freelancerina kustannustoimittajana, Matilainen muistelee.
Vuonna 2013 Matilainen muutti Espoosta Saloon, ja pian sen jälkeen hän perusti Morren maailman, jonka kautta hän jatkoi kustannustoimittajan töitä. Lisäksi hän kirjoitti itse novelleja sekä esikoisromaaninsa Tuonen tahdon.
Matilaisen työnkuva mahdollistaa etätyöskentelyn. Pitkän päivän jälkeen oli helppo palkita itsensä viinilasillisella. Viinilasi silloin tällöin muuttui vähitellen jatkuvaksi tissutteluksi.
-En ajatellut olevani alkoholisti, kunnes tajusin kuinka suurta roolia alkoholi pelasi arjessa. Koko ajan väsytti ja oli krapulainen olo, Matilainen toteaa.
Vuoden 2019 keväällä Matilainen päätti puolisoineen lopettaa alkoholinkäytön.
-Alkoholin käytön tilalle piti saada tekemistä. Alkuun kävin Tupurin lenkkipoluilla kahden koirani kanssa, kunnes sama polku alkoi tylsistyttää. Kävimme tutustumassa Teijon kansallispuistoon, ja mietin itsekseni miksen aiemmin ollut tajunnut käydä siellä. Hurahdin kertaheitolla, hän hymyilee.
-En ole koskaan pitänyt itseäni luontoihmisenä. Kun olin pieni, äitini kävi mustikassa, ja minut pakotettiin mukaan. Leikin tosin paljon metsissä pienempänä ja harrastin suunnistusta jonkin aikaa, Matilainen kertaa.
-Teijolla on omanlaisensa rauha. Retkeilyyn ei kuulu myöskään alkoholi millään tavalla, mikä madalsi kynnystä lähteä aina uudelleen. Ostin viime vuonna rinkan ja riippumaton, joita olen käyttänyt ahkerasti. Ostin lisäksi teltan, mikä ei ole vielä päässyt käyttöön, hän kertoo haaveillen ensi kesästä.
Retkeilyn lisäksi Matilainen on hurahtanut hevosiin.
-Olen harrastanut ratsastusta ja hevosten hoitoa jo pitkään. Pienemmät niin sanotut puskatallit ovat olleet toinen kotini lapsesta asti. Nykyään minulla on oma islanninhevonen. Ratsastus on loistavaa vastapainoa tietokoneella työskentelylle, ja se on pelastanut selkäni, Matilainen vinkkaa.
-Kutsun hevostani turpaterapeutikseni. Opiskelen tällä hetkellä sosionomiksi, mikä on henkisesti kuormittavaa. Viinilasillisen sijaan voin nykyään nauttia hevosen seurasta pitkän päivän jälkeen, hän vahvistaa.
-Kustannustoimittajan työtä olen tehnyt yhä vähemmän viime aikoina, ja annan itseni tehdä jotain uutta nyt. Olen muun muassa Suomen Islanninhevosyhdistyksen lehden päätoimittaja, hän paljastaa.
-Elämä hymyilee, Matilainen hehkuu.
Laura Barry
